Tieto tästä saapui Juhanalle Marbäckiin Länsigöötanmaalle, missä hän majaili koko sotavoimineen.
Mutta tiedustelijat ilmoittivat, että kuningas Fredrik rakennutti vahvoja varustuksia äsken valloitetun linnoituksen ympäri, ja sentähden Juhana katsoi viisaimmaksi olla puolestaan mitään tekemättä.
Sen sijaan hän teki muutamia hyökkäyksiä Vikeniin ja Trondhjemin lääniin, mutta ne olivat merkityksettömiä.
Pontus de la Gardie oli joutunut vangiksi ja pääsi vapaaksi vasta rauhanteon jälkeen.
Kuningas palasi Tukholmaan ja herttua ruhtinaskuntaansa.
Me tiedämme, että se venäläinen lähetystö, joka oli lähetetty noutamaan herttuatarta, oli vielä Tukholmassa. Se pyysi nyt päästä matkustamaan.
Mutta Juhana tahtoi ensin saada vastauksen rauhantarjoukseen, jonka hän oli tehnyt tsaari Iivanalle heti Eerikin jouduttua vangiksi.
Vastaus tuhkin pian ja samalla turvakirja niille, jotka Ruotsin kuningas tahtoi lähettää tsaarin luokse rauhaa hieromaan.
Tämän nojalla lähetettiin jo kesällä ruotsalainen lähetystö
Venäjälle, ja sen seurassa palasivat venäläiset lähettiläät oltuaan
Ruotsissa enemmän kuin kaksi vuotta.
Noin puolen vuoden kuluttua saapui Ruotsiin salateitä osittain kirjeitä, osittain huhuja, että Ruotsin lähetystön jäsenet olivat joka mies joutuneet vankeuteen ja saaneet niin pahan kohtelun, että melkein olivat lakanneet toivomasta pääsevänsä hengissä sieltä.