Lisäksi kerrottiin, että Iivana oli miltei mielipuoli ja semmoisessa murhakiihkossa, että hän ilman mitään todellista syytä oli Novgorodissa surmauttanut tuhansittain ihmisiä ja käyttäytyi kaikissa suhteissa, ikäänkuin hänen tarkoituksensa olisi perin-pohjin hävittää valtakuntansa.
Saadakseen luotettavan liittolaisen Ruotsia vastaan hän teki liiton nuoren tanskalaisen prinssin Maunun, Saarenmaan herran kanssa. Ollen yhtä ajattelematon kuin kevytmielinenkin oli tämä ilomielin suostunut ehdotukseen, että naisi tsaarin veljentyttären ja tulisi sitten Liivinmaan kuninkaaksi.
Hänen tehtävänään olisi koettaa kaikin tavoin saada puolelleen Liivinmaan aatelisto, ja kun tarkoitus näytti olevan helpoimmin saavutettavissa loistavien juhlien ja ylellisten juominkien avulla, oli prinssi Maunu valmis tarkoin noudattamaan tsaarin käskyjä.
Sellaisia olivat ne uutiset, joita tuli Juhanan ja ruotsalaisten korviin.
Pysyvän rauhan saamiseksi oli määrätty neuvottelut alotettaviksi
Stettinissä heinäkuun 1 p:nä 1570. Oli välttämätöntä saada välit
Tanskan kanssa varmoiksi, ennenkuin voitiin ajatella sotaa Venäjää
vastaan.
Kaarlen neuvosta päätti Juhana sentähden vastaiseksi pysyä asemillaan.
Tästä veljestään ei Juhana kuullut muulloin kuin milloin tällä oli "jotakin neuvottavaa", mutta tämä neuvominen tapahtui aina semmoisten asianhaarain pakotuksesta, että Juhanan täytyi vastoin tahtoaankin mukautua.
* * * * *
Tähän aikaan Juhana otti käsikirjurikseen erään Juhana Henrikinpojan, joka tosin ei ollut erittäin tunnettu henkilö, mutta jolla oli hyvin suuri kyky saavuttaa suosiota. Etenkin pääsi hän alussa kuningattaren suosioon katolisten taipumustensa vuoksi, joita hän sanoi itsellään olevan, ja kuningattaren avulla hän voitti kuninkaankin suosion.
Kuninkaalla ei ollut koskaan ollut palvelijaa, joka olisi niin oivaltanut hänen ajatuksiaan ja toiveitaan.