Senjälkeen kävivät vastanaineet tervehdyksellä herttuan luona, josta ei ollut saavuttu häihin.
Komeasti otti Kaarle heidät vastaan. Hän oli tähän aikaan itse niin onnellinen, että mielellään tahtoi valmistaa iloa muillekin.
Ja hänen hyvä enkelinsä, niinkuin hän Mariaansa nimitti, eli niin yksinomaan häntä varten, että saattoi aivan kirjaimellisesti sanoa hänen lukevan miehensä silmistä tämän ajatukset ja arvaavan hänen toiveensa.
Molemmat herttuat sopivat hyvin keskenään. Kummankin luonteessa oli rehellistä vakavuutta, ja molemmille hymyili tulevaisuus loistavan värisenä.
Vain muutamia harvoja, mutta suloisia päiviä he saivat viettää yhdessä.
Eron hetkellä sanoi herttua Kristoffer: "En voi teille toivoa suurempaa onnea kuin teillä jo on, olkoon se vain pysyväinen."
"Ole lujana uskossasi, kunnioita ja rakasta herraasi, niin elämäsi on vankalla pohjalla", virkkoi Kaarle jäähyväishetkellä sisarelleen.
Nuorten saapuessa Tukholmaan tahtoi Juhana tietää, mitä uutta
Kaarleen kuului.
Mutta he tiesivät kertoa vain niin suuresta perheonnesta, että hän pian väsyi siihen ja antoi heidän heti senjälkeen matkustaa.
Viisi komeata laivaa oli varattu viemään nuorta paria Wismariin, ja tykkien jyskyessä sekä kaikin puolin juhlallisesti tapahtui Tukholmasta lähtö.