Ruotsalaisten sukulaistensa keskuudessa ei Katariinalla ollut varsinaisesti yhtään ystävää. Kaikki osoittivat kyllä hänelle sitä kunnioitusta, jota hänen asemansa ja persoonallinen arvonsa vaati, mutta luottamusta, ystävyyttä… Saattoiko hän odottaa ja vaatia muilta, mitä hän itse ei heille antanut?
Etenkin naisten kesken muodostaa uskonnon-eroavaisuus muurin tai aukaisee kuilun. Leskikuningatar oli hyvin hänen mieleisensä, mutta Kustaa Vaasan puoliso ei tuntenut mitään myötätuntoisuutta sitä naista kohtaan, joka koetti saada pojan kavaltamaan isänsä uskon.
Katariina Jagellotar ymmärsi sen ja vetäytyi erilleen.
Eerik Brahe, kreivi Pietarin poika, oli kyllä katolinen.
Hän oli nainut ruhtinatar Elisabetin Lüneburgista, turhamaisen höperön, joka koreilla puvuillaan, joiden vertaisia, ei Ruotsissa koskaan oltu nähty, pani kaikkien naissukulaistensa päät pyörälle, mutta joka ei voinut lausua ainoatakaan järjellistä sanaa.
Katariina oli siis jäänyt yksinomaan lastensa ja rippi-isänsä seuraan. Viimemainittu koetti hänessä ylläpitää rohkeutta, ja toivoen voivansa sovittaa muiden syntejä antautui hän mitä kiihkeimpiin katumusharjoituksiin, joita ainoastaan yhä yltyvä sairaus voi keskeyttää.
Katariina koetti viimeisiin asti salata sitä sekä itseltään että muilta; ja uskonkiihko elähyttikin häntä viimeisiin asti. Hänen vuoteensa yläpuolelle ripustettiin ristiinnaulitun kuva, jonka edessä hän yhtämittaa oli palavissa rukouksissa.
Viimeisiin asti hän kehotti puolisoansa julkisesti ja kunniallisesti kääntymään katoliseen uskoon ja voimakkaasti saattamaan sen valtakunnan uskonnoksi.
Juhana itki ja vaikeroi sanoen tahtovansa tehdä kaiken voitavansa noudattaakseen hänen toivomuksiaan ja pyysi häntä vain olemaan kärsivällinen.
Katariina määräsi testamentissaan 10,000 taaleria koulun perustamiseksi Braunsbergiin, jossa jesuiitat kasvattaisivat ruotsalaisia nuorukaisia katoliseen oppiin.