Suurella komeudella toimitettiin hautaus Upsalan tuomiokirkossa. Katariinan hautaholvi koristettiin mitä upeimmin. Toiselle puolen kohotettiin kuningattarelle kaunis muistopatsas ja toiselle puolelle määrättiin paikka kuningas Juhanan muistoksi pystytettävälle samanlaiselle patsaalle.
* * * * *
Suru väistyi kuitenkin pian muiden aatosten tieltä. Juhana tunsi olevansa vapaampi toimissaan kuin ennen, ja joskin hän juhlallisesti aina vakuutti lohdutonta suruansa ja syvää kaipaustansa, kehittyi kuitenkin hänen häilyvässä mielessään pian ajatuksia ja suunnitelmia, jotka hänen toistaiseksi täytyi pitää omana salaisuutenaan.
Mutta lempilapsensa, liturgiansa puolesta hän tahtoi nyt työskennellä; ja nyt, kun ei ollut mitään esteitä, sen täytyi tulla tunnustetuksi.
Kaikkien katolisten täytyi poistua valtakunnasta. Warsewitz matkusti kohta kuningattaren kuoleman jälkeen, mutta Tukholman kirkkoherra Laurentius Forsius oli katolinen.
On totta, että hän oli saanut kuninkaalta tämän hyvän papinviran sillä ehdolla, että tulisi katoliseksi, mutta nyt kuului asiain kulkuun, että kuningas karkoitti hänet virastaan, kun katolisia ei enää suvaittu.
Pääalttarin edessä riisuttiin häneltä senjälkeen julkisesti papinpuku ja hänet ajettiin häpeällisesti pois.
Uudelleen alkoivat kuninkaan aivoissa kummitella ajatukset yhtymisestä kreikkalaiseen kirkkoon, mutta hän hylkäsi ne jotenkin pian palatakseen omaan uskontojärjestelmäänsä, joka sentäänkin, hänen mielestään, oli paras kaikista.
Sillä välin oli vastustajain luku tuntuvasti lisääntynyt. Eräs pappi Skaran hiippakunnassa oli kiihottanut mieliä kuningasta vastaan, ja kuiskailtiinpa, että joukko aatelismiehiä, joka nimitti itseään "kolmeksikymmeneksi", oli aikeessa panna toimeen suuren mellakan.
Ryhdyttiin voimakkaisiin toimenpiteisiin. Pappi joutui kiduttavaan kuulusteluun ja tuomittiin useine puoluelaisineen kuolemaan, mutta varsinaiset alkuunpanijat jäivät vapaiksi.