"Vai niin, kolme täysiveristä jesuiittaa. Vahvastipa suunnitellaankin uutta jesuiittalähetystä Ruotsiin."
"Olen todellakin kuullut jotakin siitä", puuttui puheeseen Juhana Sparre; "he sanovat muka olevansa kuningatar Annan kruununprinssille lähettämiä."
"On tuskin viikkoa siitä, kun näin heidät Tukholmassa", kertoi Ture herra. "Nuoria, kauniita miehiä, jotka peittivät todellisen pukunsa tavallisten vaatteiden alle."
"Kuka täällä on ottanut heidät hoiviinsa?"
"Osittain Niilo Brask, osittain, luullakseni pääasiassa, jesuiitta Simon Nicovius. Heidän kirjansa ovat lukon takana, niin että otappa selvää, minkä hengen lapsia he ovat."
"Miten sinä olet päässyt näiden asiain perille?" kysyi Hogenskild nauraen.
"Erään Sturein entisen palvelijan kautta, joka nykyään palvelee
Simonin luona."
"Ja tahtoo saada pikkusen sivuansioita?"
"Kyllä hän saakin, niin kauan kuin tiedot ovat täysin luotettavia. Lienee tarkoituksena, että jesuiitat kävisivät kuninkaan luona vakuuttamassa hänelle, että paavilla kyllä on hyvää tahtoa, mutta että tärkeät asianhaarat eivät salli hänen taipua kuninkaan toivomuksiin."
"On tuskin luultavaa, että hän ottaa heitä vastaan", huomautti Hogenskild; "olen itse kuullut hänen sanovan Sigismundille, että jesuiitoilla on toinen jalka saarnastuolissa, toinen neuvostossa, valmiina kaikenmoisiin elkeisiin."