Usein oli hän ihastuneena katsellut kuningatarta, kun tämä oli ollut puettuna kuninkaalliseen komeuteensa. Nyt hän tuli itse samaan asemaan. Häntä melkein huimasi.
Herra Hogenskild Bielke esitti, että hänen veljentyttärensä pitäisi nyt matkustaa kotiin vanhempiensa luo ja jäädä sinne häihin asti.
Kuningas tahtoi, että Gunilla itse määräisi, ja kun tämä alamaisesti vastasi: "Jos kuningas sen sallii", antoi hän suostumuksensa lisäten, ettei kulu pitkää aikaa, ennenkuin hän oli valmistanut kaikki häitä varten ja tuli noutamaan hänet takaisin.
Ilossa ja riemussa vietettiin ilta. Myöhään yöllä lähti kuningas, seuraavana päivänä Anna neiti ja muut vieraat. Juhlasaatossa veivät Bielket tulevan kuningattaren mukanaan kreivi Brahen huokaillessa syvään ajatellessaan, että toiveet Ruotsin kruunusta olivat häipyneet. Kustaa oli ääneti, prinsessa oli varmaankin hyljännyt hänet. Mutta naisoikut saattavat vaihdella, ja joka tapauksessa oli onni, että tuleva kuningatar oli ruotsalainen aatelisneito.
15.
SANASTA TYÖHÖN.
Pian senjälkeen kuningas ilmoitti neuvostolle, että hän oli valinnut puolisokseen sukulaisensa, "jalon, vapaasukuisen ja siveän neitosen Gunilla Bielken, valtaneuvos Juhana Akselinpojan tyttären ja Kustaa kuninkaan toisen puolison, Margareeta Eerikintyttären sisarenpojan tyttären".
Kuninkaan sukulaisissa tämä valinta synnytti suurta ja yleistä tyytymättömyyttä. Sigismund ja Anna osoittivat selvästi, että he vastenmielisesti ottivat äitinsä entisen palvelijan äitipuolekseen. Kuningas vimmastui ja jakoi heille kaikki entisen kuningattaren vaatteet ja koristukset.
Sitten hän osti Gunillalle kaikki ihka uudet ja yhtä kallisarvoiset.
Kuninkaan Saksassa asuvat sisaret lausuivat julki tyytymättömyytensä. Friislannin kreivitär Katariina kirjoitti, että "piru oli kuluttanut monta kenkäparia, ennenkuin oli saanut tuon avioliiton aikaan".