Juhana vastasi kiivaasti, luetteli Bielken suvun korkeat esi-isät, vetosi isänsä esimerkkiin ja uhkaili lopuksi, että "hänen kätensä voivat kyllä ulottua heihinkin, elleivät he herkeä kieltään pieksämästä".
Tapansa mukaan ei Kaarle herttua salaillut närkästystänsä. Hän kirjoitti, että kuningas olisi voinut valita jonkun ulkomaisen ruhtinattaren; hänen nykyinen valintansa oli vain omansa lisäämään aateliston vaikutusta ja oli samalla myöskin kuninkaalliselle huoneelle häpeäksi. Sitä hänen olisi pitänyt ennakolta ajatella.
Kirje näytettiin neuvostolle, ja sekin puolestaan lisäsi vastenmielisyyttä herttuata kohtaan.
Siitä huolimatta Juhana itse kirjoitti hänelle häihinkutsukirjeen viisi viikkoa ennen häitä.
Kaarle kiitti kutsusta; niin lyhyessä ajassa hän ei sanonut saavansa itseään kuntoon eikä voinut sentähden tulla. Ennen häitä hän lupasi lähettää lähettinsä.
Kuningas suuttui kovin; hän puhui tarmokkaisiin toimiin ryhtymisestä, että herttua muka sai vielä katua j.n.e.
Tuskissaan kirjoitti Anna neiti herttuatar Marialle ja pyysi häntä taivuttamaan herraansa tulemaan, koska muuten voisi syntyä sisällinen sota, kun kuningas oli niin suuttunut veljelleen tämän kiellosta.
Mutta nyt olivat kaikki Marian rukoukset turhat. Kun hän ei voinut tulla mukaan, ei herttua millään ehdolla lähtenyt hänen luotansa. Hänestä oli yhdentekevää, oliko kuningas hyvällä vai pahalla tuulella.
* * * * *
Kaunis Gunilla Bielke oli suostunut tulemaan kuningas Juhanan puolisoksi, mutta kuumia kyyneleitä hän itki tuontuostakin, koetellessaan komeita hääpukujaan.