Kuningas oli sekä suullisesti että kirjallisesti sanonut ottaneensa ruotsalaisen neitosen morsiamekseen, jotta siten korottaisi ja kunnioittaisi aatelistoa. Jos hän edes olisi tahtonut tunnustaa, että oli rakastunut häneen korvia myöten, mutta sitä hyvää ei hänessä ollut. Hän oli ottanut hänet kunnioittaakseen aatelia, mutta ei kohottaakseen häntä, jota rakasti enemmän kuin sanoa saattoi.
Gunilla polki pientä jalkaansa lattiaan huudahtaen, ettei hänen olisi koskaan pitänyt taipua eikä välittää heidän rukouksistaan ja suostuttelustaan. Ajattelehan, kuinka Pietari Liljensparre sureekaan; kunhan hän ei vain epätoivon vimmassa lopettaisi itseään!
Sitten sepitettäisiin lauluja heistä molemmista, ja se olisi kylläkin hyvin romanttista, mutta hän ei voisi kestää sitä.
Heidän täytyi siis tyytyä onnettomaan kohtaloonsa. Hän menee naimisiin kuninkaan kanssa, ja Pietari, niin, hän saa tehdä kuten Svante Sture ja Kustaa Roos, naida jonkun, joka nyt jo salaa rakasti häntä. Niin olivat monet kyllä tehneet. Eikä kukaan ollut niin kaunis kuin Pietari.
Mutta Margareeta ja ehkäpä Katariinakin olivat sanoneet jäähyväiset lemmitylleen, ja kuningas oli tullut sisään yllättäen heidät. Mitähän jos Pietarikin tulisi, ja kuningas — hän kyllä surmaisi hänet väkipuukollaan. Se täytyi estää… mutta miten?
Hän mietiskeli kauan, kauan, ehkäpä viisitoista minuuttia, sitten hän asteli edestakaisin huoneessaan pieni pää kenossa. Vastikään niin kalpeille poskille levisi lämmin punehdus, ja hän sanoi hiljaa itsekseen: "Minun täytyy saada tavata hänet, minun täytyy."
Itägöötanmaan maaherra, herra Juhana Akselinpoika Bielke, ja hänen rakas rouvansa Margareeta Posse olivat yhtä ihastuksissaan kuin ällistyksissäänkin siitä kuninkaallisesta armosta, joka oli tullut aateliston ja ennen kaikkea heidän osalleen.
Gunillan lapsuudentuttavasta he eivät huolineet mitään, ja hänen äitinsä kertoi hänelle kaikessa hiljaisuudessa, kuinka monta kertaa oli rakastunut, ennenkuin joutui naimisiin.
Suuri oli sentähden ällistys, kun Gunilla meni isänsä salakamariin ja sanoi tälle, että hänen täytyi ennen häitänsä saada tavata Pietari Liljensparre ja sanoa hänelle jäähyväiset.
Isä vastasi hyvin lyhyesti, että se ei käy laatuun. Hän sai heittää mielestään moiset ajatukset.