Mutta Gunilla oli itsepäinen; hän tahtoi, hänen täytyi saada tavata häntä.
"Ajattelehan, jos se saapuisi kuninkaan korviin."
"Minä en ole vielä naimisissa, ja minulla on siis oikeus puhua kenen kanssa haluan."
Juhana herra, joka huomasi vaikutusvaltansa tulevaan kuningattareen melkein menneeksi, lupasi tarkemmin ajatella asiaa ja vastata hänelle seuraavana päivänä.
Kun hän oli pitkät ajat keskustellut rouvansa kanssa, meni tämä
Gunillan kamariin ja sanoi hänelle hyvin ystävällisesti:
"Minä ymmärrän kaipauksesi, rakas tyttöseni."
"Onko isäni suostunut?"
"On ja ei ole. Täällä Räfvelstadissa se ei saa tapahtua. Kaikkien silmät ovat nyt luotuina meihin, ja jos kuningas saisi siitä tiedon, niin isäsi ehkä saisi hengellään maksaa sen."
"Mutta miten minun sitten tulee menetellä?"
"Tahdotko tietää, miten eräs ystäväni teki?"