"Vähät hän siitä, joskin lohdutamme toisiamme", huudahti nuori ylimys; "luuletko sinä, että annan sinun tehdä pilkkaa itsestäni?"
"Laskekaa minut pois", huusi Leena ja yritti tempautua irti hänestä.
Mutta Pietari sulki hänet syliinsä ja tukahutti suuteloillaan hänen huutonsa.
Ällistys, närkästys ja inho taistelivat Gunillan sielussa. Hänen tuskansa oli niin valtava, että sydän oli pakahtua, ja aivan tietämättä pääsi häneltä vihlova kiljahdus.
Haukka ja kyyhky erosivat; kumpainenkin seisoi kuin ukkosen iskemänä.
"Hyi teitä!" huudahti Leena. "Nyt alkaa täällä jo kummitella teidän tähtenne."
Ovi oli auki, ja hän juoksi pois.
Nuori ylimys seisoi yksin. "Se oli hänen äänensä", sanoi hän itsekseen, "mutta se ei voinut olla hän."
Sitten hänkin riensi pois.
Kuinka toisenlainen olikaan se Gunilla, joka ryömi esiin piilostaan, kuin se, joka oli mennyt sinne.