"Ne ovat painavia syitä. Sanohan sitten mikä estää sinua?"
"Voitko sitä kysyä! Ero teistä molemmista, joita niin suuresti rakastan."
"Minä seuraan sinua, jos tahdot."
"Tahdotko todellakin!" huudahti hän vilkkaasti.
"Tahdon, eikä minusta ole paljon vaivaa, sillä mitään hovia en ota mukaani; sellaisen saan siellä."
Sigismund pani kätensä silmilleen. "Ei ole vielä ratkaistu, lähdenkö", sanoi hän.
"Vain eroako meistä molemmista sinä pelkäät?" sanoi Anna hyväillen nojautuen häneen.
Hän huokasi, mutta ei vastannut.
"Sinä salaat minulta jotakin. Sigismund, enkö ole uskonut sinulle rakastavani Kustaa Brahea?"
"Sitä olen kaikin voimin suojeleva. Jospa käsittäisin, miksi lähetit hänet pois; on julmaa erottaa sydämiä, jotka lempivät toisiaan."