Sigismund syleili ja suuteli häntä.
"Viikon päähän määräämme häät", sanoi Anna, "siihen asti saa Ebba yhtämittaa olla minun luonani. Meillä on paljon hommaamista."
Seuraavana päivänä sanoi prinsessa kuninkaalle: "Sigismund on suostunut ottamaan Puolan kuninkuuden."
"Sentähden että hän luulee meidän sitä toivovan", vastasi kuningas. "Milloin ajattelikaan hän itseään. Minun vain täytyy miettiä kaikkien puolesta."
Juhana kutsui uskollisimmat neuvonantajansa. Näihin kuului etusijassa Klaus Fleming. Tällä miehellä oli monia hyviä, mutta myöskin päinvastaisia ominaisuuksia; hän oli raaka, oppimaton ja epähieno, jonkatähden hän toisinaan sai hän toisinaan sai osakseen ivaa, toisinaan halveksimista sekä monia liikanimiä; näistä oli "nokinenä" tavallinen sentähden, ettei hän esiintynyt siistinä. Mutta kaiken tämän ohessa hän oli tavattoman kyvykäs, oli monissa otteluissa kunnostautunut ja hyvin uskollinen kuningas Juhanalle, samalla kuin hän oli herttuan leppymätön vihollinen, mitä hän oikealla suomalaisella itsepintaisuudella ei suinkaan karttanut ilmaisemasta.
Häntä lähinnä oli Niilo Gyllenstjerna, Eerikin entinen suosikki.
Nyt oli tuo ovela mielistelijä ajoissa kääntänyt kelkkansa ja päässyt
Juhanan suosioon yhtä suuressa määrässä.
Hän oli oppinut ja kokenut herra, jolla oli hyvin väljä omatunto; hän oli niin viekas ja varova, ettei puoluetaistelujen puhjetessa koskaan voitu sanoa mihin hän kuului, mutta aina sattui niin, että hän taistelun loppuessa oli voittajain puolella.
Juuri nämä ominaisuudet tuottivatkin hänelle Juhanan hallitessa valtiodrotsin viran.
Nyt hän oli jo ikämies; lyhyt, harmaa tukka peitti hänen kumaran päänsä, muodostaen pitkän kulmauksen syvälle alas otsalle, jonka alta suuret sinisilmät viekkaasti tähyilivät. Parta valui pitkänä alas rinnalle, ja sen päällä riippuivat paksut kultaiset ritariketjut.