Miten iloisena näkisikään kuningas molemmat kruunut rakkaan poikansa päässä, ja miten kuninkaallinen arvokkuus tästä kohoaisi sekä itäisen että läntisen naapurin silmissä!
Ja niin päätti Juhana käyttää tarjottua tilaisuutta, ja puolalainen lähetystö sai palata, mukanaan kirje kuningatar Annalle ja puolalaiselle neuvostolle.
Ehkäpä olisi Juhana antanut koko kysymyksen raueta, jos olisi nähnyt ivahymyn Eerik Sparren huulilla tai kuullut Hogenskild Bielken kysyvän edelliseltä: "Kuka tai ketkä tulevat tästäpuolin hallitsemaan valtakuntaa?"
Juhana ajatteli tällä hetkellä vain mitä Puolassa tapahtuisi.
Danzigin kaupungista pyydettiin prinssi Sigismundille lupaa oleskella siellä, jotta hän voisi valvoa vaalia lähempää.
Kaiken tämän tapahtuessa eli Sigismund onnen huumauksessa. Suurella kekseliäisyydellä oli prinsessa aikaansaanut vihkimisen luterilaisen käsikirjan mukaan, johon Sigismund suostui Ebban tähden.
Tämä oli antanut puheiden vakuuttaa itselleen, että kaikki muka oli tolallaan, ja oli heittänyt epäilyksensä. Hän oli Jumalan edessä Sigismundin puoliso, ja hänestä oli yhdentekevää mitä ihmiset siitä ajattelivat.
Anna ihmetteli muutosta, joka oli tapahtunut hänessä; ujoa tyttöä ei enää ollut, hänen olemukseensa oli tullut varmuutta ja valppautta. Aina hän sanoi: "Sigismund ei ole kyllin yritteliäs, häntä täytyy kannustaa toimintaan."
Isänsä ällistykseksi prinssi kyseli puolalaisia asetuksia, joihin hän sanoi pitävän ajoissa tutustua.
Se oli jotakin uutta, ja kuningas täytti mielellään hänen toivomuksensa.