Sovitteluyrityksiä tehtiin ja lopulta päätettiin, että kysymys
Vironmaan luovuttamisesta oli jätettävä Juhanan kuolemaan asti.
Maksimilian oli vielä miehineen rajalla. Zamoisky marssi sinne sotajoukkoineen, löi vihollisen ja otti herttuan vangiksi.
Oli aikomus viedä Maksimilian Krakauhun ja asettaa hänet kansan pilkattavaksi, mutta kun Sigismund sai tiedon siitä, kielsi hän sen ja panetti herttuan erääseen linnoitukseen, kunnes rauha ja sopimus saataisiin aikaan.
Joulukuun 27 p:nä 1587 tapahtui Sigismundin kruunaus tavanmukaisilla juhlallisuuksilla.
Leskikuningatar ja prinsessa olivat saapuvilla naistensa ympäröiminä.
Prinsessa Anna oli Ruotsista tuonut mukanaan vain Ebba Hornin, mutta ennen lähtöään hän oli kirjoittanut Sigrid Vaasalle kysyen, eikö tämä tahtoisi hovineitsyenä seurata häntä Puolaan. Vastaus ei ehtisi ajoissa, mutta hän tapaisi siinä tapauksessa prinsessan Danzigissa.
Sinne tullessaan Anna tapasikin nuoren, kainon tytön, jonka hän heti tunsi äidin muodosta. Hän syleili häntä sydämellisesti ja kiitti häntä hänen tulostaan. Heidän äitinsä olivat tunteneet toisensa, lastenkin pitäisi tuntea; heillä oli kyllä paljon puhuttavaa toisilleen.
Sigrid kertoi äidistään, siitä hiljaisesta ja rauhaisasta elämästä, jota hän vietti, sekä heidän suuresta kaipauksestaan, kun he eivät tienneet missä veli oleskeli, elikö edes.
Anna oli kuullut jesuiittain juonista, joiden tarkoituksena oli saada hänet Ruotsin kuninkaaksi, mutta että hän oli karannut heiltä.
"Hän tuntee isänsä kohtalon", vastasi Sigrid, "eikä viekoitus voi silloin olla suuri."