"Ruotsin kuningas luulee ehkä, että tekin kai ryhtyisitte salajuoniin", vastasi hän surullisesti hymyillen. "Tiedätkös, siskoseni, kaikista opinnoista pidän eniten kemiasta, ja siinä olenkin niin edistynyt, että opettajani nimittävät minua toiseksi Paracelsukseksi. Tiedätkö, kuka tuo suuri Paracelsus oli?"
"En", vastasi Sigrid säälivästi silmäillen hänen laihoja, sielukkaita kasvojaan.
"Sinun täytyy lukea hänestä; hän oli maailman suurin lääkäri ja matkusteli laajalti yltympäri etsien viisasten kiveä. Sellaista alkemistia kuin hän ei ole maailmassa koskaan nähty, ja tulla häneen verratuksi on suurempi kunnia kuin kuningas- tai ruhtinaskuntien voittaminen."
"Rakas veliseni, sitä kunniaa ei kukaan sinulta kiistäne eikä kadehtinekkaan", sanoi Sigrid.
"Samoin kuin hänkin vaeltelen minä halki maailman, mutta se käy hitaasti, kun olen köyhä."
"Sinä saat kaikki, mitä minulla on", sanoi Sigrid ja poimi kokoon rahoja ja koristuksia, jotka antoi hänelle; "paljon siinä ei ole, mutta minä pyydän prinsessaa…"
"Sinä et saa hänelle, et kellekään muullekaan puhua minusta, minä joutuisin heti vankeuteen."
"Minkätähden, mitä pahaa sinä olet tehnyt?"
"Minä olen Eerik XIV:n poika", vastasi hän. "Sentähden täytyy minun henkipattona kierrellä maailmaa."
Sigrid kietoi käsivartensa hänen kaulaansa. "Minä en laskisi sinua", nyyhki hän.