Silloin jymisivät taas tykit ja kirkkojen kellot soivat; kulkue palasi.
"Olen viipynyt liian kauan; ajatteleppa, etten enää pääsisikään pois."
"Siitä minä kyllä pidän huolen."
"Muista, ettet saa kellekään ilmaista minun käyneen täällä. Sitten minua ajetaan takaa ja joudun vankeuteen."
"Minä vaikenen, siitä saat olla varma."
"Huomenna lähden täältä ja kolmen päivän kuluttua olen poissa tästä maasta, jolloin voidaan pitää valtakunnan rauha turvattuna. Hyvästi, rakkahin sisko, vie suuteloni ja rakkaimmat tervehdykseni äidillemme." Vielä kerta syleiltiin, toistettiin uskollisen rakkauden vakuutuksia ja puhuttiin halusta saada pian taas tavata.
Silloin joku naputti ovelle.
Miten he pelästyivät. "Kuka siellä", kysyi Sigrid, mutta ääni värisi.
"Prinsessa kutsuu neitsyttä."
"Minä tulen heti."