Jos olisin uskonut salaisuuteni teille, armollinen prinsessa, niin olisi hyvä sydämenne pakottanut teitä pitämään salassa mitä velvollisuus olisi vaatinut teitä ilmaisemaan veljellenne, ja hän puolestaan olisi valtiollisista syistä ollut pakotettu vangitsemaan, ehkäpä surmauttamaankin rakastetun veljeni.
Nyt ei ole kukaan kaikesta tästä saanut kärsiä enempää kuin minä, ja mitä se on kaikkeen siihen verraten, mitä Kustaa on saanut kokea. Enkö siis olisi iloinen saadessani suorittaa pienenkään osan sitä velkaa, jonka onneton isä-vainajamme on jättänyt lapsilleen.
Armollisen prinsessani nöyrä ja altis palvelijatar
Sigrid Vaasa.'
"Missä olivat minun ajatukseni, kun en tuota älynnyt!" huudahti Anna kirjeen luettuaan. "Sigrid on prinsessa syntyään, sillä hänellä on ajatukset aivan sen mukaiset."
Hän oli tuskin lopettanut lukemisensa, kun Sigismund tuli hänen luokseen.
"Kerjäläinen on vangittu", virkkoi hän. "Tahdotko tietää kuka hän on?"
"Setämme poika", lausui Anna. "Mitä aiot tehdä hänelle?"
"Ilmoitan aluksi asiasta isällemme."
"Minkätähden se lie tarpeellista? Saako hän sen ajan kitua vankeudessa? Kas tässä, lue!"