"Vanha tsaarisuku on sammunut", virkkoi Boris, "teistä on polveutuva uusi; tervehdin teitä Venäjän tsaarina ja tsaarittarena."
Kustaa seisoi sanattomana hämmästyksestä.
Mutta Marialta pääsi riemuhuuto. Hän syleili isäänsä ja hyväili
Kustaata ylenpalttisesti.
"Tähän liitän vain kaksi ehtoa", lisäsi venäläinen.
"Anna minun suostua niihin meidän molempain puolesta", sanoi Maria.
"Ensiksikin tulee hänen kääntyä meidän uskontoomme ja toiseksi tulee hänen ruveta vaatimaan itselleen Ruotsin kruunua. Minä autan häntä miehilläni ja rahoillani."
Kustaa huokasi syvään. "Molemmat ovat yhtä mahdottomat", sanoi hän.
"Kustaa!" kirkaisi Maria.
"Jumala yksin tietää, kuinka suuresti sinua rakastan", vastasi Kustaa, "mutta rakkaus äitiini, uskontooni ja isänmaahani on minulle sama kuin elämäni. Mielelläni antaisin henkeni Ruotsin puolesta, mutta Ruotsin miesten ei tarvitse koskaan vuodattaa vertansa eikä kuolla, jotta minä siitä jotakin voittaisin."
"Mitä olet sinä velkapää heille, jotka niin ovat sinua kohdelleet?" huudahti Maria.