Ja vihdoin pyysivät allekirjoittaneet, että kuninkaat luottaisivat heidän uskollisuuteensa; he eivät tahtoneet säästää henkeänsä eivätkä vertansa suojellakseen Sigismundin perimysoikeutta Ruotsin kruunuun ja valtakuntaan.

Kirjelmässä oli kuusikymmentäyksi allekirjoitusta, kaikkien nimittäin, jotka olivat saapuvilla kirkossa.

Kaksi neuvosherraa meni Klaus Flemingin luo pyytämään hänen nimeänsä, mutta hän kielsi sanoen suullisesti lausuneensa samaa.

On itsestään selvää, että kuningas Juhana oli pahoillaan kirjelmästä.
Hän antoi kirjuriensa kyhätä seuraavan merkillisen vastauksen:

'Olen tarkoin miettinyt kaikkea, mitä olette kirjoittaneet, vieläpä enemmänkin. Mutta kun nuori kuningas Kalmarissa vastoin omaa mieltänsä ja minun tahtoani tuli pakotetuksi matkustamaan Puolaan, ja kun hänellä siellä on niin kovat ja vähäetuiset ehdot, että hänen hallituksensa enemmän on Venetsian herttuan kuin jonkun kuninkaan hallitukseen verrattava, ja hän itse on joutunut kuin Baabelin vankeuteen; niin ollen ja koska Jumala nyt on johtanut meidät yhteen, aion ottaa poikani kanssani kotiin Ruotsiin ja tehdä sen vastoin teidän tuumailujanne, sillä usein olen huomannut parhaaksi sen, mikä tapahtuu vastoin teidän neuvojanne.

Sitäpaitsi olen minä sekä arvoni että valtani puolesta, iältäni ja järjeltäni teitä korkeammalla, ja olen kyllin koetellut maailman menoa.

Mitä Puolasta päin koituvaan vaaraan tulee, niin tiedän kyllä keinoja sen estämiseksi, vaikka ne vastaiseksi ovat vain kahden henkilön tiedossa, mutta muutaman viikon kuluttua saatte tietää kaikki.

Siihen asti täytyy teidän pysyä rauhassa, sillä tästälähin tahdon niinkuin tähänkin asti hallita ehdottomasti kuninkaana, ja jos se ei saa tapahtua, tahdomme sekä minä että poikani jättää Ruotsin, ja te saatte valita kuninkaaksenne kenen haluatte.'

Näennäinen ystävyys kuninkaan ja neuvoston välillä hävisi kuin särkyvä kupla, ja molemminpuolinen, syvällä piillyt, mutta kauan kytenyt epäluottamus ja viha puhkesi julkivihollisuudeksi.

Niitä neuvosherroja, jotka pyysivät saada puhutella kuningasta, hän kohteli kovin sanoin, ja lopulta heitä ei laskettu ollenkaan puheille.