Nyt päätettiin, että hänet oli lähetettävä vangittuna Turkuun, sitten
Stegeborgiin.
Levotonna ja peloissaan puolisonsa tähden oli Ebba rouva lapsineen rientänyt hoviin; kuninkaan ja herttuan edessä he polvillaan rukoilivat armoa puolisolle ja isälle.
Herttua murahti jonkun sanan, käänsi heille nopeasti selkänsä ja riensi pois.
Kuningas vastasi tapansa mukaan tylyin ja kiivain sanoin kaikkiin rukouksiin.
Silloin lähti Ebba rouva Svartsjöhön, jossa kuningatar Gunilla oleskeli, pyytämään hänen välitystään. Kesken kaiken tuli Juhana huoneeseen, kädessään unkarilainen rautavasara, niinkuin hänellä oli tapana.
Ebba rouva kääntyi nyt rukouksillaan itse kuninkaan puoleen. Alussa tämä vastasi jotenkin lempeästi. Mutta voidakseen todistaa olevansa oikeassa rupesi hän luettelemaan mitä kaikkea Sparre oli tehnyt häntä vastaan.
Samalla hän kiihtyi kiihtymistään, niinkuin tavallisesti, ja hakkasi vasarallaan pöytiä ja penkkejä juosten edestakaisin.
Ebba rouva, joka ennestäänkin oli hyvin liikutettuna ja sairaana, säikähtyi niin hänen käytöksestään, että vaipui lattialle tainnoksiin.
Hämillään tuijotti kuningas häneen ja kiiruhti sitten kuningattaren luo pyytäen häntä pitämään huolta sairaasta Ebba rouvasta.
Muutamia viikkoja myöhemmin tämä synnytti pojan.