Venäläiset alkoivat piirityksen jatkaen sitä helmikuun 4:nnestä 19:nteen päivään. Pommitusta jatkui melkein yöt-päivät.
Sana toisensa perästä lähetettiin Kustaa Banérille, mutta tämä ei uskaltanut lähteä matkaan pienine joukkoineen, ja niin oli Kaarle Horn jätetty omiin hoiviinsa.
Viimemainittuna päivänä oli muuriin ammuttu suuria aukkoja. Vakoilijainsa kautta oli vihollinen saanut tietoja kaupungin surkeasta tilasta ja päätti käydä rynnäkköön.
Mutta Kaarle Horn ja hänen miehensä tekivät odottamatonta vastarintaa, ja neljän tunnin kiivaan ottelun jälkeen täytyi venäläisten peräytyä kärsittyään suuren mieshukan.
Juhlallisen kiitosrukouksen jälkeen, mikä pidettiin voiton johdosta, piti mentämän muureja korjaamaan. Mutta silloin havaittiin, että oli jäljellä vain 400 aseisiin kykenevää miestä, ja nämä sanoivat olevansa liian vähäväkiset mainittuun toimeen.
Taas jymisivät venäläisten tykit, ja sitä jatkui koko päivä. Illansuussa raukesi vielä kaksi suurta aukkoa muuriin täyttäen kaivannon.
Kaarle Horn oli epätoivoissaan; hänen oli mahdotonta puolustautua ylivoimaista vihollista vastaan näin särkyneiden muurien sisäpuolella.
Narvan keralla olisi koko Viro ollut mennyttä; viisaasti toimimalla oli nyt pelastettava mitä pelastettavissa oli.
Nopeasti alotettiin neuvottelut, ja tuloksena oli, että Ivangorod ja
Kaporie jäivät venäläisille, jotavastoin ruotsalaiset saivat pitää
Narvan sekä Velika-joen länsipuolisen alueen.
Samalla sovittiin välirauhasta vuoden ajaksi.