"Pysyn siinä, mitä olen kirjoittanut", vastasi Horn, "enkä voi havaita mitään pahaa siinä, enempää kuin sillä mitään pahaa tarkoitankaan."
"Ette toki voine kieltää, että sellaiset sanat loukkaavat kuningasta", virkkoi Fleming.
"Se riippuu siitä, miten niitä tulkitaan."
"Miten olette voinut rohjeta kuninkaalta kysymättä luovuttaa linnoja ja varustuksia, hänen ja valtakunnan häpeäksi ja vahingoksi?"
"Siihen on vain suurin hätä minua pakottanut", vastasi Horn tunteellisesti. "Hänen majesteettinsa olisi ehkä muuten menettänyt kaikki."
"Miksi ei Jamaa hävitetty", kirkui Fleming, "ja Narvaan lähetetty muonavaroja, niinkuin kuningas käski?"
"Herra Kustaa Banér sanoi saaneensa kuninkaalta käskyn, että Jamaa ei hävitetä. Muuten se asia koskee häntä, minulla ei ole sen kanssa tekemistä."
"Miksi ei kaupungissa ollut enempää viljaa?"
"Siitä oli puute, enkä minä luullut piirityksen tulevan niin pitkälliseksi, minä toivoin yhäti apua herra Kustaa Banérilta. Se oli kuitenkin minun vikani, etten pitänyt ajoissa huolta siitä, ja tätä laiminlyöntiäni pyydän kuninkaalliselta majesteetilta alamaisimmasti anteeksi."
"Minkätähden ette pitänyt enempää väkeä kaupungissa, vaan annoitte heidän mennä pois Banérin kanssa?" kysyi Fleming.