"En minä anna hänelle mitään huonoja neuvoja, vaan toiset", sanoi hän; "mutta, vastatkoot he puolestansa."
Hän juoksi pois, mutta palasi toisena päivänä taas Erik Lejonhufvudin kanssa, saman, joka Räävelissä allekirjoitti kirjeen kuninkaalle.
Juhanan painavimpia syytöksiä oli se, että neuvosto mainitussa kirjeessä muka oli uhannut sulkea hänet pois valtakunnasta.
Tämä asia tuli heti puheeksi.
"Voitko hyvällä omallatunnolla sanoa, että kirjeessä oli jotakin sellaista?" kysyi Eerik Sparre.
Lejonhufvud änkytti hämillään, ettei hän sitä niin tarkkaan tiennyt, mutta lupasi katsoa.
"Se sinun olisi pitänyt tehdä, veli, ennenkuin kirjoitit tuomiomme alle ja otit tehtäväksesi sellaisen toimen kuin tämän", virkkoi Sparre ankarasti.
Lejonhufvud kalpeni, mutisi jotakin monista tehtävistään ja kiiruhti pois eikä enää palannut.
Olavi Sverkerinpoika ja hänen toverinsa saivat jatkaa keskusteluja.
Kun mikään muu ei auttanut, uhattiin herroja ikuisella vankeudella.
"Kuninkaallisella majesteetilla on kyllä leipää teille", sanottiin.
Toisella kertaa sanottiin, että "jos he itse eivät kyllästy vankeuteen, niin kuninkaallinen majesteetti kyllä antaa heidän istua".