Jospa hän olisi edes itse saanut pitää huolta pikku poikasestaan, mutta sekin olisi alentanut hänen arvoansa; toiset saivat sen tehdä, hän vain katsella. Ja nämä ylhäiset ja korkeasukuiset rouvat, jotka lankesivat polvilleen hänen eteensä ja pyysivät, että hän puhuisi kuninkaalle heidän miestensä puolesta, miten olikaan hän muutama vuosi sitten niiannut maahan asti heidän edessään, ja he olivat armollisesti nyökänneet hänelle, ja nyt — aivan päinvastainen suhde.
Hänen teki pahaa nähdä heidän epätoivoansa ja suruansa. Rouva Ebba Sparre oli aina ollut hänen erittäin hyvä ystävänsä, hän oli ollut tuttu kaikkien heidän kanssa. Miten mielellään hän olisikaan tehnyt vastapalveluksen rouvaraukoille, ja hän rukoili kuningasta heidän puolestaan; ensi kerralla hän ei pahastunut, mutta sitten… ei kukaan saanut sitä tietää… mutta paljoa ei puuttunut, ettei hän lyönyt häntä.
Senjälkeen hän koetti mitä rukoukset ja kyyneleet voivat. Mutta ei mikään auttanut; kuningas uhkasi kieltää syytettyjen rouvia tulemasta hänen läheisyyteensä. Oli kauheata, kun piti sanoa heille tämä, mutta hänen täytyi tehdä se säästääkseen heitä siitä nöyryytyksestä, että palvelijat ajaisivat heidät ulos linnasta.
Sentähden oli hän neuvonut heitä kehottamaan miehiänsä taipumaan kuninkaan tahtoon, mutta he vastasivat, että kunnia epäsi sen; herrat eivät voineet eivätkä tahtoneet valehdella omille niskoilleen.
Sitten hän sai tietää, että he sen päivän jälkeisenä päivänä, jolloin hän oli luotansa sysännyt heidät, olivat tavanneet kuninkaan, polvillaan ryömineet hänen edessään sekä itkien, valittaen ja rukoillen pyytäneet häneltä armoa puolisoilleen, mutta kuningas oli vain vastannut vihaisin silmäyksin ja kovin sanoin.
Rouva-rukat! Gunillan sydäntä kirveli heidän tähtensä.
Herttua oli aikaa sitten palannut ruhtinaskuntaansa, mutta huhuja liikkui, että hän ei hyväksynyt tällaista menettelyä herroja vastaan ja että hän ei tahtonut olla asian kanssa tekemisissä.
Tämä sekä huolestutti että pelotti kuningasta. Jos nyt Kaarlekin kääntyisi häntä vastaan, ei hänellä olisi kehen turvautua… sitäpaitsi hän tunsi olevansa sairas ja alakuloinen, hänestä näytti kaikki olevan häntä vastaan.
Tähän tuli lisäksi ulkonaisia seikkoja, jotka herättivät hänen pelkoaan ja masensivat hänen mieltään.
Niistä teemme aikoinaan selkoa.