Jos hän osoitti omaavansa tietoja ja olevansa hyväntapainen, voisi herttua ehkä vastaisuudessa toimittaa hänelle tilaisuuden palvella maata ja valtakuntaa.
Poika pani pikku kätösensä hänen käteensä, katsoi uskollisilla lapsensilmillään häneen ja sanoi:
"Herttua tulee olemaan tyytyväinen minuun."
Ja lupauksensa hän pitikin säntilleen.
Papin perheestä, jossa häntä kasvatettiin, sai hän parhaat arvolauseet; hänen pahin poikakujeensa oli se, että hän kerran ajoi yli ojan ja hevonen katkaisi jalkansa. Toveriensa kesken hän osoitti ritarillisuutta, ottaen virheet omikseen ja jättäen ansiot muille. Ahkera hän oli lukemaan, mutta piti enemmän aseharjoituksista ja saavutti näissä suurta kiitosta.
Herttua piti hänestä enemmän kuin itselleenkään tahtoi myöntää; mutta tämä rakkaus osoittautui suurissa vaatimuksissa. Nuoren Kaarle Kaarlenpojan tuli kaikessa olla toverejaan etevämpi.
Sellainen oli tuo ankara määräys, ja se seikka, että poika pyrkiessään sitä täyttämään ei johtunut ylimielisyyksiin, osoitti luonnonlahjoja, joita hän ainakaan ei ollut perinyt isältään.
Huomattavana piirteenä herttuassa oli, että hän ajatteli omia asioitansa, oivalsi mitä mahdollisesti tuli tapahtumaan, ja sovitti tekonsa sen mukaan.
Millainen oli Ruotsin tulevaisuus? Voiko otaksua, että Sigismund tulisi kuninkaaksi?
Voisiko hän samalla kertaa hallita protestanttista ja katolista valtakuntaa?