Tai koetettaisiinko vielä kerran saada katolinen oppi maahan?
Se ei onnistuisi; siitä meni herttua takaukseen.
Entä Gunillan poika?
Kuka tietää, mitä hänestä tulee.
Jos herttua menisi uusiin naimisiin…
Kovin halukas hän ei ollut, ei tiennyt edes kenen valitsisikaan… vallanperimyksen vuoksi hän sen tekisi… voitiinhan tässä kaikessa tapauksessa tulla tarvitsemaan vastapainoa, jos katolisia vaikutuksia rupeaisi tuntumaan.
Silloin juolahti hänen mieleensä Hessenin herttuan Adolfin tytär… oli ollut kysymys liitosta hänen ja Sigismundin kesken, he olivat jo vaihtaneet kuviakin, mutta siihen tuli Puolan-matka, ja asia raukesi. Hän ei ollut mikään kaunotar, hän oli kookas ja vanttera, noin kahdenkymmenenvuotias.
Kaarle itse oli täyttänyt neljäkymmentäneljä — rakkautta hän ei pyytänyt, vain vahvan ja terveen puolison.
Sanottiin, että neidolla oli kova ja kärtyinen luonne. Kaarlea se ei pelottanut; hän voi kyllä pitää hänet kurissa, itse hän oli herra talossaan.
Mitä enemmän hän mietti asiaa, sitä useammin se tuli mieleen, ja enempää ajattelematta hän kirjoitti herttualle ja kosi.