Päälliköllä, Feodor Mustislavskilla, oli johdossaan 50,000 miestä, ja hänellä oli neuvonantajana Iivana Koltsoff, jota sanottiin Venäjän parhaaksi soturiksi.
Hän oli tsaarille luvannut valloittaa tällä kertaa Räävelin tai menettää henkensä.
Venäläiset alkoivat heti luoda vallituksia kaupungin ympäri. Näihin he sijoittivat tavattoman suuret tykkinsä ja tuliputkensa.
Tammikuun 27 p:nä alkoi pommitus, jota jatkettiin yöt-päivät.
Jos tahdot tietää, miten toimitaan piiritetyssä kaupungissa, jossa kunnon miehet johtavat puolustusta, niin voivat isä ja poika, Henrik ja Kaarle Horn, siitä antaa parhaan kuvan.
Kaikki, mitä linnoituslaitoksiin kuului, oli pantu paraaseen kuntoon ja ruokavaroja hankittiin riittävässä määrässä ottamalla huomioon myöskin, että suuri joukko talonpoikia oli maaseudulta paennut kaupunkiin.
Näistä muodostettiin erityinen sotaväen osasto, joka uskottiin Ivo Skenkenbergin, urhean porvarinpojan johtoon, ja hän osasi kyllä pitää miehuutta vireillä joukossaan.
Tiedettiin, että venäläiset aikoivat tulipommeilla sytyttää kaupungin palamaan, ja sentähden täytyi asukasten viedä oljet, heinät, halot ja muut palavat aineet kellareihin ja holveihin. Sitäpaitsi piti joka talossa olla märkiä häränvuotia ja täysinäisiä vesisammioita sekä luotettava henkilö pitämässä vaaria tulipommeista.
Jokaisesta kiinniotetusta tulipommista maksettiin palkinto, kolme markkaa kappaleelta.
Näillä toimenpiteillä, mutta ehkäpä vieläkin enemmän sillä esimerkillä, minkä isä ja poika antoivat miehuudessa ja toimeliaisuudessa, saatiin jokaisessa rinnassa heräämään mitä vilkkain halu olla kaikin voimin avullisena kaupungin puolustuksessa.