Venäläisiä oli odotettu joulukuussa, mutta ankara pakkanen ja suuret lumimyrskyt olivat viivyttäneet heitä. Vasta tammikuun 22 p:nä kello 9 illalla saapuivat vakoilijat ilmoittaen, että viholliset olivat vain kolmen penikulman päässä kaupungista.
Niin myöhäinen kuin olikin, lähti pormestari torille; hätäisesti kutsuttiin asukkaat koolle, ja miehuullisin sanoin hän kehotti heitä mitä suurimpaan huolellisuuteen, hyvään järjestykseen ja reippauteen. Senjälkeen hän rukoili, että Herra tahtoisi suojelevalla kädellään varjella kaupunkia ja sen asukkaita.
Sitten hajaannuttiin luvaten itsekukin tehdä velvollisuutensa.
Venäläisten ensi toimia oli Pyhän Brigittan ihanan luostarin polttaminen Marienthalissa lähellä kaupunkia, jossa sen rauniot vieläkin ovat jäljellä; sitten hävitettiin seutu yltympäri, jonka jälkeen vallitusten luominen alkoi.
Ampumista kuulilla ja tulipommeilla jatkui yöt-päivät. Alussa oli pelko ja kauhistus suuri, mutta sitten muistettiin tulipommeista luvattu palkinto, ja kun yksi semmoinen oli otettu kiinni, rohkeni jo vähän jokainenkin korjata niitä talteen.
Pian juoksentelivat huovit ja talonpojat kuin palloleikissä. Heti kun tulipommi tuli ilmassa lentäen, kilpailivat he, kuka sen saisi.
Tapahtui toisinaan, että jokunen talo syttyi tuleen. Heti päästivät ryssät hurjan riemuhuudon ja ampuivat vielä kiihkeämmin, mutta hyvät sammutuslaitokset ja yleinen varovaisuus ehkäisijät tulen levenemisen.
Urhoolliset Hornit, isä ja poika, olivat väsymättömän toimeliaat ja valppaat. He pitivät mitä ankarinta järjestystä, mutta valvoivat samalla, ettei mitään ampumavaroja puuttunut. Kaikkiin vaivoihin ja vaaroihin he ottivat osaa, alhaisimmalle sotamiehellekin he ojensivat auttavan kätensä, jos hänen kuormansa oli liian raskas.
Usein he itse seisoivat valleilla tähdäten ja laukaisten tykkejä. Turhaan huomauttivat porvarit, miten kalliit heidän henkensä olivat; he eivät kuunnelleet sitä.
Sellaiset periaatteet ovat maan varmin turva; niiden voima jalostaa.