Paavia ei mainittu ollenkaan.
Evankeliset vastasivat näihin, mutta vastauksia ei päästetty julkisuuteen.
Puolisonsa rukouksista ja maan tavan mukaan oli kuningatar taipunut pyhässä ehtoollisessa nauttimaan sekä leipää että viiniä.
Katolisen opin mukaan saavat viiniä yksinomaan papit nauttia.
Kuningattaren rippi-isä ilmoitti tästä synnistä Hosiukselle, ja tämä kielsi ankarasti uudistamasta sitä.
Katariina joutui epätoivoon, ja Juhana käski Puolassa olevan lähettiläänsä, A. Lorichin, koettaa paavin legaatin kautta hankkia myönnytyksen tähän.
Kaikki nämä mielenliikutukset olivat saattaneet Katariinan hermostuneeksi ja levottomaksi. Hän ei uskaltanut olla paaville tottelematon, ja hän halusi saada nauttia pyhiä armonvälikappaleita.
Hän kirjoitti taas Hosiukselle, joka sattumalta oleskeli Roomassa.
Paavi oli ennenkin vapauttanut tästä kiellosta ja muusta, "joka oli
Jumalaa ja luontoa vastaan".
Kardinaali vastasi kirjeeseen maaliskuun 7 p:nä 1573 puhuen siinä, miten hän toivoi voivansa palvella kuningatarta, mutta samalla myös, miten pahasti tämä oli tehnyt totellessaan enemmän ihmisiä kuin Jumalaa. Se pappi, joka oli sallinut hänen nauttia viiniä ehtoollisessa, oli suuresti erehtynyt väittäessään, että Kristus itse oli sen niin asettanut. Hän oli kyllä apostoleille antanut sekä leipää että viiniä, mutta siitä ei suinkaan ollut seurauksena sama oikeus maallikoille.
Jos kuningas vieläkin vaati häneltä sellaista, niin hänen pitäisi vastata, että hän kernaasti suostuu kuninkaan toivomukseen, jos tämä vain tahtoisi taipua yhteen hänen pyyntöönsä, siihen nimittäin, että palauttaisi kansansa roomalaisen istuimen alaisuuteen, itsekin turvautuen siihen ja nöyrästi rukoillen anteeksi, että Ruotsin ja Rooman välillä oli ollut viisikymmenvuotinen ero.