Kardinaali vakuutti, että kalkin käyttämiseen mielellään suostuttaisiin, jos Ruotsi sillä voitettaisiin.
On selvää, että tämä vapautus tällä kertaa kiellettiin vain, jotta kiihotettaisiin kuningattaren käännytysintoa.
Mutta vaikka tämä harmittikin Juhanaa, oli hänellä kuitenkin maallisiakin tarkoituksia, joiden vuoksi kannatti jatkaa keskusteluja Rooman kanssa.
Kuningatar Katariinalla sekä hänen sisarellaan oli Neapelissa melkoinen perintö äitinsä, Bona Sforzan jälkeen, nimittäin Barin ruhtinaskunta, puhdasta rahaa y.m. Espanjan hallitus esteli tämän luovuttamista, ja toivottiin paavin välitystä.
Lupaus siitä olikin saatu, mutta — palvelus palveluksesta.
Hosius kirjoitti kirjeen toisensa perästä. "On", kirjoitti hän, "hyvä enne, että kuningas Juhana on taipunut Rooman välitykseen ehtoolliskysymyksessä."
Eräässä toisessa kirjeessään hän mainitsee, että Gregorius VII näyttää olevan se paavi, jonka kautta Ruotsi ensin on saanut evankeliumin. Nykyinen Gregorius XIII oli hänestä laskien seitsemäs, ja tämä luku kuuluu omituisella tavalla Pyhälle Hengelle, jolla myöskin on seitsemän ominaisuutta.
Lisäksi hän lupasi kuningattaren häneltä pyytämät esirukoukset sekä rukoilee kirjeessään Kristusta ja Ruotsin suojeluspyhää Ruotsin käännyttämiseksi.
Ovelana ja viekkaana kardinaali käytti kuningatarta välittäjänä lähestyäkseen kuningasta.
Hän pyysi, että se uskonvapaus, mikä oli kuningattarelle vakuutettu hänen naimisiin mennessään, edelleenkin suotaisiin hänelle. Joskaan tämä ei ollut mieluista ruotsalaisille, ei kardinaali kuitenkaan ottanut uskoakseen, että kuningas antaisi alamaistensa temmata valtikan kädestään. Mikähän evankeliumi se olisi, joka ei tahtoisi, että alamaiset olisivat hallitsijoilleen kuuliaiset, vaan käskisi hallitsijan totella alamaisiaan?