Juhana vastasi pyytäen roomalaisen istuimen välitystä perintökysymyksessä.
Mutta kardinaali ei hellittänyt. Hän antoi kuninkaan ymmärtää, että suurempi taipumus kirkolliseen yhdistykseen Rooman kanssa myöskin synnyttäisi vilkkaamman harrastuksen tässä suhteessa.
Aina apostolien ajoista asti oli kaikki riidat lykätty roomalaisen istuimen ratkaistavaksi, minkä kuningas voi tulla tuntemaan Hosiuksen omasta uskontunnustuksesta, jonka hän kirjeen mukana lähetti kuninkaalle.
Hän lisäsi, että lahkolaisuudet Saksassakin muistuttivat siitä, että se toimenpide, johon kuninkaiden nykyään olisi etusijassa ryhtyminen, oli kansansa palauttaminen ainoan ja todellisen kirkon yhteyteen.
Kahdeksanvuotiaalle kruununprinssille Sigismundillekin Hosius kirjoitti kirjeen lausuen siinä toivovansa, että Sigismund äitinsä hurskauden kautta tulisi suojelluksi siitä kielien sekoituksesta, joka oli syntynyt, kun Baabelin tornia alettiin rakentaa Saksissa.
Jotta hän oppisi ymmärtämään, mitä katolinen kirkko on, lähetti kardinaali hänelle kirjoja, joista hänen opettajansa, jonka Hosius arveli olevan katolisen, pitäisi lukeman hänelle heidän molempain kehitykseksi.
Hänen kuusivuotiaalle sisarellensakin, Annalle, lähetettiin rukouskirjoja ja muita pieniä lahjoja.
Kuningatartakin muistettiin kirjeellä paavi Gregoriukselta, joka lausui mielihyvänsä hänen kirkollisesta katsantokannastaan; paavi sanoi kalkin käyttämisen suhteen päättävänsä, mitä Jumala hänelle ilmoitti kunniansa ja kirkon arvon mukaiseksi.
Samalla hän lähetti 200 guldenia Vadstenassa jäljelläolevia nunnia varten, jotka tunkivat puuvillaa ja vahaa korviinsa päästäkseen kuulemasta kerettiläisiä, kun heidät pakotettiin olemaan läsnä luterilaisessa jumalanpalveluksessa.
Kardinaalin kirje ei ollut yhtä armollinen. Ankarasti hän kielsi kuningattarelta kalkin käyttämisen siksi, kunnes joitakin enteitä näkyisi siihen suuntaan, että tämä valtakunta palautuisi todellisen kirkon helmaan, sen messuihin ja juhlamenoihin.