Nyt arveltiin Roomassa voitavan mennä askelta pitemmälle. Hosius päättää kirjeensä kuningattarelle ilmoittaen, että Ruotsiin piakkoin lähetetään puolalainen jesuiitta Warsewitz ja että paavi toivoi, että kuusi ruotsalaista, mieluimmin aatelista nuorukaista lähetettäisiin Roomaan kasvatettavaksi kristillisessä hurskaudessa.
Se suhde, joka näin oli päässyt alkuun Ruotsin ja Rooman välillä, antoi vauhtia huhulle, joka eteni yli Euroopan, että kuningas Juhana oli halukas palaamaan katoliseen uskoon, jos paavi tekisi eräitä myönnytyksiä.
Kuitenkin arveltiin, että kääntyminen oli riippuvainen paavin puoltolauseesta kuningattaren äidinperinnön saamiseen Neapelista ja samalla hänen myötävaikutuksestaan Puolan kruunun saamiseen, jota kuningas muka uudelleen oli ruvennut tavoittelemaan.
Ennenkuin asiat kehittyvät edemmäksi, lienee soveliasta mainita eräs tapaus, joka herätti ääretöntä huomiota siihen aikaan, jolloin kodin rauhaa pidettiin yhtä pyhänä kuin kirkonkin.
7.
STURE-SUKU.
Esi-isäin maineen kajastus loi vielä heijastustansa sukuun, jolla ei ole ollut ainoastaan loistava, vaan tuntuvasti vaikuttavakin tehtävä Ruotsin historiassa. Arka pelkuruus, Vaasan suvun perisynti, oli jo murhaavalla kädellä katkonut puun jaloimpia oksia. Jäljellä oli ainoastaan muutamia heikkoja, vähäpätöisiä vesoja; vanha runko oli hautaansa kumartumassa, mutta kuitenkin katsoivat kaikki siihen kunnioituksella, kuitenkin asetettiin Sture-nimi korkeimmaksi Ruotsin ylpeän aatelin kesken.
Suru on koukistanut Märta rouvan ja tehnyt hänen hiuksensa valkeiksi, mutta mieleltään hän oli käynyt ehkäpä entistään ylpeämmäksi.
Suvun kunniassa ei ollut tahraakaan, ja kunnian piti Märta rouva korkeimpana kaikesta.
Kaksi vielä jotensakin nuorta poikaa oli jäljellä, mutta vävyt olivat korkea-arvoisia miehiä. Siinä oli Ture Pietarinpoika Bielke, Salestadin herra, naimisissa vanhimman tyttären Sigridin kanssa; Hogenskild Bielke, naimisissa lempilapsen Annan kanssa; Ture Niilonpoika Bielke, Åkerön herra, naimisissa Margareetan kanssa; ja vielä olivat jäljellä Magdaleena ja Kristiina. Viimemainittu oli vielä alaikäinen, ja edellinen hylkäsi itsepintaisesti kaikki naimatarjoukset, joita hänelle tehtiin. Mitään syytä hän ei maininnut puolestaan, mutta mahdollista oli, että vanha rakkaus Eerik Stenbockiin vielä kyti, vaikka Märta rouva oli kirjoittanut arkkipiispalle ja tämä oli kieltänyt niin läheisten sukulaisten liiton, Senjälkeen oli Märta rouva sanonut "ei!" — eikä se asia voinut enää tulla kysymykseen.