"Päinvastoin täytyy sinun tulla useammin sekä valloittaa ja anastaa kaikkien sydämet, niinkuin minun sydämeni jo olet voittanut."
"Miksi niin?" kysyi Eerik hymyillen.
"Jos he oppivat tuntemaan ja rakastamaan sinua, niin he puhuvat puolestamme, kun me olemme poissa, ja sinun tähtesi rakas äiti ehkä taipuu."
"Minä tulen", sanoi Eerik. "Sinä tiedät kyllä, kuinka mielelläni sen teen."
Kului siitä syksy suurissa jouluhommissa. Eerik herra kävi usein vierailemassa. Magdaleenan siskoille ja palvelijoille hän jakeli runsaita lahjoja, ja Märta rouva sai muutamia kallisarvoisia päähineitä, jotka häntä suuresti miellyttivät.
Magdaleena oli melkein ainoa, joka ei saanut mitään, ja kun muut ilveilivät siitä, sanoi hän, että Eerik aikoi lahjoittaa hänelle harvinaisen kauniin hevosen, jota joka päivä totutettiin valjaisiin.
Joulua vietettiin siihen aikaan toisin kuin nykyään. Rikkaisiin perheisiin kokoontui vieraita satamäärin, pöydät olivat aina ruokia ja juomia niin täynnä kuin kestivät, eikä ainoastaan ylhäisiä herrassukuisia, vaan myöskin omia ja vierasten lukuisia palvelijoita varten. Saadaksemme käsityksen siitä, miten paljon sellaisissa tilaisuuksissa tarvittiin, mainittakoon tässä luettelo eräissä Hörningsholman kesteissä käytetyistä aineista:
30 aarnia viiniä, 4 tynnyriä simaa, 12 tynnyriä kirsikkajuomaa, 1 1/2 tynnyriä mehua, 20 lästiä olutta, 45 härkää, 200 lammasta, 21 sikaa, 17 vasikkaa, 453 kannua hunajaa, sitäpaitsi kanoja, kalkkunoita, sokerileivoksia, rusinoita, manteleita, makeita viinejä y.m. y.m.
Sellaisissa tilaisuuksissa elettiin yhtä suurellisesti "suuren surun" jälkeen kuin sitä ennenkin. Märta rouva arveli, että nuorten tulisi huvitella ja haihduttaa suruansa; se oli heidän ikänsä mukaista. Mitä häneen itseensä tuli, niin hän kantoi surupukuansa niin hyvin vierashuoneessa kuin herransa salakamarissakin, jossa hän aina oleskeli jonkun ajan päivästä.
Hän oli iloissaan, että Magdaleena oli virkistymään päin; hän ei ollut enää niin kalpea eikä niin suruissaan kuin ennen. Kuuliainen ja tottelevainen tytär hän oli aina ollut; nyt hän näytti koettavan jos suinkin olla vieläkin kuuliaisempi.