Tämä suuteli Magdaleenaa ja riensi ulos.
Heti senjälkeen tuli Eerik herra. Hän lausui kohteliaasti hyvää huomenta Märta rouvalle ja Sigrid rouvalle, eikä häneltä jäänyt huomaamatta, että edellinen heistä katseli häntä terävästi ja epäluuloisesti.
Peli oli sekä rohkeata että vaarallista, mutta nyt piti voittaa tai kadottaa.
Magdaleena tuli kamarista.
"Rakas sisar", sanoi hän kevyesti ja vapaasti Magdaleenalle, "tahdotteko nähdä hevosen, jonka olen teille kasvattanut? Se seisoo alhaalla linnanpihalla."
Magdaleena nyökäytti vain päätänsä, puhua hän ei voinut. Eerik tarttui hänen käsivarteensa ja vei hänet alas. Kun he menivät etehisen lävitse, istuivat siellä vanha uskottu palvelija Niilo ja Anna Sturen imettäjä, Lucia eukko, joka nousi ja niiasi.
"Seuraa minua!" käski Magdaleena.
Alhaalla porttiholvissa oli hevonen reen eteen valjastettuna. Eerik asetti neidin istumaan siihen, imettäjä sai istua hänen viereensä, itse hän asettui taakse ja ajoi linnan pihan poikki.
Useat palvelijat seisoivat siinä ympärillä katselemassa. Kaikki luulivat lähdettävän metsästysretkelle.
Mutta kun imettäjä huomasi, että Eerik herra käänsi alas merelle päin ja ajoi niin kiivaasti, aavisti hän pahaa ja rupesi huutamaan ja valittamaan.