"Minä tiedän, että sinä olet paras, puhdassydämisin naisista", sanoi
Eerik; "tee kaikessa niinkuin tahdot."
He erosivat hellästi syleillen; Eerik herra lupasi pian kirjoittaa.
Mutta kun hän tuli Tukholmaan, odotti häntä siellä kuninkaan ankara käsky. Märta rouvan kirje oli jo saapunut, Eerik herralta peruutettiin kaikki hänen läänityksensä ja virkansa ja hänet tuomittiin arestiin omiin huoneisiinsa. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä ottamasta vieraita vastaan, ja sekä lukuisat että mahtavat sukulaiset rupesivat toimimaan hänen puolestaan.
Sillä välin eleli Magdaleena hiljaista elämää Rydboholmassa. Hän vetäytyi erilleen kaikista suuremmista kesteistä, kuuluen ainoastaan yksityiseen, tuttavallisempaan seurapiiriin, ja tutustui tällöin olosuhteisiin, jotka olivat hänelle tuntemattomia.
Tulemme käsittelemään niitä erikseen ja seuraamme ensin ensimäiseen päätöskohtaan asti hänen vaiheitaan.
Sture- ja Stenbock-sukujen välillä oli syntynyt vilkas välittely ja kiista. Lopulta olivat viimeksimainitut päässeet niin pitkälle, että Eerik herra pääsi vapaaksi. Hän käytti tilaisuutta kiiruhtaakseen kohta Rydboholmaan.
Hänen Magdaleenansa oli entisellään, sellaisena kuin hän puoli vuotta sitten oli hänestä eronnut. Kun Eerik puhui vankeusajastaan, vastasi Magdaleena: "Pitäkäämme sitä sovitusaikana ja kiittäkäämme Jumalaa kaikesta semmoisesta!"
Sitten he sopivat siitä, että Eerik herra kävisi kaikkien Magdaleenan sukulaisten luona koettamassa voittaa heitä puolelleen. Se kävi kuin itsestään. Kaikki arvelivat, että niin uskollisen rakkauden piti saaman palkkansa, mutta niin suuresti kunnioitettiin siihen aikaan vanhuksia, ettei kukaan puhjennut moitteisiin Märta rouvaa vastaan; he lupasivat vain innokkain rukouksin koettaa taivuttaa hänen sydäntänsä.
Mutta Märta rouva oli taipumaton. Kun hänelle puhuttiin tyttären surusta ja kaipauksesta, vastasi hän: "Sitä hänen olisi pitänyt ennen ajatteleman."
Eerik herra lähetti hänelle Rostockin jumaluusoppineiden suosiollisen mietinnön, mutta sitä hän ei viitsinyt edes lukea. "Minä pidän kiinni arkkipiispan kirjeestä", sanoi hän, "enkä välitä siitä, mitä saksalaiset kasteen-uudistajat keksivät."