"Eipä vaaraa, minä tunnen naiset", väitti Pietari herra.
Sydämelliset jäähyväiset, monet onnentoivotukset ja monet kiitokset vielä, ja sitten kihlatut lähtivät aivan yksin rajan taakse sekä vihittiin pienessä maakirkossa. Ainoastaan muutamia akkoja ja lapsia oli saapuvilla, mutta heistä se oli yhdentekevää.
Molemmat olivat onnelliset saadessaan toisensa. Eerik oli saavuttanut mitä niin kauan, kauan oli tavoitellut: Magdaleena oli hänen puolisonsa; hänen ei tarvinnut pyytää kenenkään lupaa saadakseen puhua hänen kanssaan, ei nähdä vierasten silmäysten olevan uteliaasti luotuina heihin eikä kuulla omaansa ja Magdaleenan nimeä salaisin kuiskein toisteltavana ympärillään.
Ja Magdaleena sitten? Monessa suhteessa olivat nuo viisitoista kuukautta olleet hänelle raskaat; ennen kaikkea rakkauden ja velvollisuuden ristiriita, sitten se ikävä asema, mikä kaikkina aikoina tulee sen naisen osalle, jonka entisyydelle on langennut hänen nykyistä elämäänsä himmentävä varjo. Oli useita, jotka moittivat häntä. Etenkin oli hän omissa silmissään moitteenalainen. Mutta nyt oli tuo kaikki voitettua; he kuuluivat toisilleen, tuli mitä tulikin.
Ainoastaan alustalaiset kukkineen, seppeleineen olivat Torpassa herrasväkeään vastassa, mutta Magdaleena luuli kaikkien heidän katseissaan näkevänsä suopeutta ja hyväntahtoisuutta; ja mitä saattoivatkaan hän ja Eerik enempää pyytää.
Jätämme heidät nauttimaan nuoresta onnestaan palataksemme Märta rouvaan.
Saatiin pian nähdä, ettei Pietari herra täysin tuntenut ylpeätä rouvaa, sillä sekä kuninkaan että herttuan ja leskikuningattaren kirjeet eivät tehneet pienintäkään vaikutusta häneen.
"Mitä he semmoisia ymmärtävät", sanoi hän. "Tahtovatko he ehkä sekaantua minun perheseikkoihini? Mieluimmin hoidan ne itse, ja ken tulee kutsumatta tänne, saa lähteä kiittämättä pois."
Mitä Stenbockien kirjeisiin tulee, on epävarmaa, tokko hän niitä edes luki.
Mutta kun hän sai kuulla, että vihkiäiset ja häät oli vietetty hänen tietämättään, liekehti hänessä mielipaha kiivaammin kuin koskaan ennen, ja hän selitti päättävästi, ettei tahtonut tietää siitä tyttärestä eikä vävystä, mitään.