Syntyi riemu semmoinen, ettei Hörningsholmassa ollut moista ollut moneen vuoteen. Kunnioituskin unohdettiin tunteiden vallassa, ja Märta rouva salli kaikkien vävyjensä syleillä ja tyttäriensä suudella itseään, jota he eivät muistaneet tapahtuneen siitä pitäen, kuin olivat olleet lapsia.
Mutta kun ensimäinen mielenliikutus oli ohi, sanoi hän: "Te olette yllättäneet minut, mutta sanassani pysyn. Kuitenkaan eivät rikolliset saa asua linnassa, vaan vastaiseksi tuolla alhaalla saunassa."
Läsnäolijoista tuntui tuomio kovalta, mutta kukaan ei uskaltanut huomauttaa siitä. Kun Magdaleena rouva sai tiedon tästä, vastasi hän, ettei mikään kuninkaanasuntokaan tuntunut hänestä houkuttelevammalta kuin Hörningsholman halveksittu sauna.
Monta päivää ei viipynytkään, ennenkuin hän ja Eerik herra asettuivat sikäläiseen uuteen asuntoonsa, ja niin yksinkertaista kuin vastaanotto olikin, huomasi kyllä, että rakkaus oli painanut leimansa siihen.
Eerik herra alistui nöyryytykseen rakkaan puolisonsa tähden, mutta lisäksi vielä senkin tähden, että hänellä todellakin oli sovitettavaa. Yhteiskunnallinen laki oli saanut tyydytyksensä; kotirauhan häiritseminen ja loukattu äidinkunnia oli nyt sovitettava.
Ei kukaan sisarista uskaltanut ottaa vastaan rakkaita vieraita, mutta eräs uskollinen palvelija välitti sananvaihtoa heidän kesken, ja siitä Märta rouva ei saanut tietää mitään.
Vanha Nisse oli nähnyt neitosten kasvavan ja usein kantanut heitä käsivarsillaan. Monta luottamustointa hän oli saanut, eikä hän koskaan ollut pettänyt. Kun Anna rouva jätti hänelle tehtäväksi pitää huolta äskentulleista, vastasi hän epäröimättä, että he saivat mitä heidän tuli saada, vaikkapa hänen pitäisikin varastaa se Märta rouvan omasta ruokakomerosta.
Mutta Nisse osasi myöskin olla juonikas, ja heidän tulonsa jälkeisenä aamuna hän sovitti niin, että kohtasi Märta rouvan ennenkuin tämä tiesi heidän saapuneen.
"He ovat täällä nyt, tuolla alhaalla", sanoi hän.
"Ketkä?" kysyi Märta rouva ankarasti.