"Saunassa, tiedämmä. Siellä on kylmää ja ikävää."
"Käyneehän sitä lämmittäminen."
"Se savuaa niin pahasti; he antavat sen mieluummin olla kylmänä."
"Mitä se minuun kuuluu?"
"Ei minuunkaan."
"Mitä te rohkenette?" ja vankka korvapuusti läjähti vanhuksen poskelle.
"Minä vain sanon niinkuin teidän armonnekin", vastasi Nisse nöyrästi, mutta hymyili itsekseen.
"Se ei kuulu teihin; onko teillä muuta asiaa, muuten menkää tiehenne."
"Tahtoisin vain kysyä", hän vetäytyi sivulle päin, ettei ollut yhtä helppoa antaa hänelle korvapuustia, "annetaanko heille ulkopalvelijain vai sisäpalvelijain ruokaa?"
Märta rouva kasvoi tuuman korkeammaksi, ja hänen silmänsä salamoivat.
"Minun tyttärellenikö, leskikuningattaren veljellekö?"