"Kyllä minä sen tiedän, mutta minkä kylvää, sen saa niittääkin."
"Menkää, älkääkä tulko silmieni eteen ennenkuin käsken!"
Vanha Nisse kumarsi maahan asti ja lynkytti pois. Tiellä hän kohtasi Anna rouvan; hän sulki toisen silmänsä ja vilkutteli toista sanoessaan tälle: "Olkaa huoleti, jalo rouva, herrasväen pöydällä on tuskin niin hyviä paloja kuin saunassa."
"Siskokulta ehkä tarvitsee jotakin apua. Käyttehän usein siellä alhaalla?"
"Minä muutan sinne pihakamariin, minut on nyt ajettu pois linnasta."
"Heidän tähtensäkö?"
"Hänen armonsa tiesi kyllä mitä teki."
Kova levottomuus oli vallannut Märta rouvan; hän oli aina liikkeessä, eivätkä tyttäret olleet huomaavinaankaan, että hän seisoi pitkiä aikoja ikkunassa, josta näki ulkohuonerakennuksiin päin. Itse hän piti huolta siitä, että ruuat olivat parasta laatua, ja Anna rouva sai käskyn pitää huolta siitä, "että he saivat mitä tarvitsivat siellä saunassa".
Mutta kun pakkanen kiihtyi, kävi hän yhä levottomammaksi. Kyllä siinä äidinrakkaus kamppaili kovaa taistelua ylpeyttä vastaan, ennenkuin hän eräänä päivänä sanoi Sigrid rouvalle: "Oletteko olleet heidän luonaan siellä alhaalla?"
"Me odotamme rakkaan äidin lupaa."