"Olisittehan voineet pyytää enemmänkin. Menkää heti sisartanne katsomaan; se, mitä hän rikkoi teitä vastaan, on vähäpätöistä siihen verraten, mitä hän rikkoi minua vastaan." Miten iloisina he riensivätkään sinne ja miten tervetulleita he olivatkaan!
Magdaleena rouva tahtoi langeta heidän jalkoihinsa, mutta he sulkivat hänet syliinsä hyväillen häntä hyväilemistään. Niin paljon oli heillä kertomista toisilleen, niin monta luottamustointa uskottavana! Magdaleena ei koskaan väsynyt kyselemästä Märta rouvaa, oliko hän paljon vanhentunut, mitä mieltä hän oli ollut hänen suhteensa ja mitä hän nyt ajatteli, luulivatko he hänen koskaan voivan antaa täydelleen anteeksi ja kuinka kauan tätä vielä kestäisi.
Eerik herra olisi tahtonut, että hän olisi mennyt ulos, mutta hän oli pelännyt kohtaavansa Märta rouvan ja että tämä hänet nähdessään kääntyisi takaisin tai menisi ohitse ollen olevinaan häntä huomaamatta. Se olisi särkenyt hänen sydämensä, ja hän huomasi nyt olevansa velvoitettu elämään; Eerik herra oli niin hyvä hänelle ja piti hänet niin rakkaana.
Töin-tuskin oli Eerik saanut hänet houkutelluksi lähtemään metsästysretkelle; jos Magdaleena olisi niin halunnut, olisi hän aina istunut kotona hänen luonaan.
Sisarukset erosivat toisistaan monta sydämellistä sanaa vaihdettuaan, mutta paluumatkalla Sigrid ja Anna keskustelivat siitä, miten kalpealta ja kärsivältä Magdaleena näytti ja miten heidän tuli yhdessä kaikin voimin työskennellä siihen suuntaan, että Märta rouva täydelleen antaisi anteeksi. Tämä ei kysellyt mitään, mutta kuunteli tarkkaavasti, kun tyttäret kertoilivat, miten Magdaleena oli muuttunut ja kuinka syvästi hän katui tekemäänsä rikosta.
Mutta pakkanen kiihtyi. Magdaleena rouva sairastui ja hänen täytyi maata useita päiviä vuoteessa.
Silloin täytyi Sigridin ja Annan uudestaan rohkaista itsensä ja rukoilla äitiä, että Magdaleena saisi muuttaa linnaan ja saisi sopivaa hoitoa.
Ankara oli taistelu, mutta lopulta määrättiin muutto tapahtuvaksi seuraavana aamuna.
Karkoitus oli tapahtunut julkisesti, julkisesti piti sovinnonkin tapahtuman.
Lapset ja palvelusväki kutsuttiin koolle suureen saliin, jossa Märta rouva itse ylpeänä ja juhlallisena istui kunniaistuimella.