LUOSTARISSA.

Niin, muuan puolalainen naishenkilö, joka oli tullut kuningatar Annan mukana Ruotsiin, oli Malaspinan tahdosta nimitetty abbedissaksi Vadstenaan.

Tavattoman helposti oli hän oppinut ruotsinkielen, ja siitä, joka oli nähnyt Richissa Evandin salamoivat silmät, hänen kuninkaallisen ryhtinsä ja toisin vuoroin hänen kissamaisen notkeutensa, näytti selvältä, että hän oli luotu kutsumukseensa.

Miellyttävällä esiintymisellään oli hän ihmeen pian onnistunut kokoamaan ympärilleen koko joukon nuoria tyttöjä ylhäisistä ruotsalaisista perheistä. Väitettiin tosin, että oli tarkoitus kasvattaa heitä elämää varten. Mutta Richissa sanoi tahtovansa tehdä sen myös iäisyyttä varten, ja sitä ei kukaan voinut panna pahakseen, kun hän ei koskaan ilmaissut salaista aikomustaan tehdä heistä nunnia.

Hän oli syntyisin ylhäisestä, mutta köyhästä suvusta ja oli jo aikaisin joutunut nunnaksi. Ja Malaspinan puoltosanan sai hän yhtä paljon uskonnollisen innostuksensa kuin tavattoman kauneutensakin tähden.

Kuinka ihmeteltävästi hän osasikaan innostaa nuorta parvea, joka oli houkuteltu Vadstenan luostariin; se ei ollut mitään tyyntä intoa, heidän hartaudenharjoituksissaan oli hehkua ja intohimoa, eikä ollut mitään tavatonta, että messun loputtua milloin mikin makasi taintuneena kirkon lattialla.

Mutta messun toimittikin pater Edil, kaunis, ihailtava pater Edil!

Sorja vartalo, kiharainen tukka, kauniit, tummat silmät, mutta ennen kaikkea kirkas, sointuisa ääni lumosi ja hurmasi kaikki, jotka sen kuulivat; ei nähty konsanaan ainoankaan kasvateista jäävän pois messusta tai lyövän laimin rippiään.

Hyvin luultavaa on, että he keksivät milloin mitäkin pikku syntiä, saadakseen soimata itseään jostakin, joka antoi aihetta synninpäästöön. Ja sen annettuaan oli hänellä aina jotakin sanottavaa kullekin erikseen, joko sananlasku tai jotakin muuta, joka sai nuoren sydämen ihastuksesta sykkimään, kenties enimmän sentähden, että se oli jotakin erityisesti heidän kesken, ja herkissä immenhaaveissa kehkeysi siitä kaikkia mahdollisia ilmalinnoja.

Malaspina tiesi mitä teki asettaessaan pater Edilin prioriksi Vadstenan luostariin; hän laski edeltäpäin, että Richissa rakastuisi häneen ja mustasukkaisuus ajaisi hänet argussilmin vartioimaan kasvattejaan.