Syntyi pitkät neuvottelut ja kinastelut. Lopulta kuningas neuvonantajilleen teki sen valtioviisaan päätöksen, että samainen Kaarle herttuan hylkäämä ehdotus oli sittenkin pantava voimaan.

Mutta ettei neuvostokaan saisi liian suurta valtaa, asetettiin jokaiseen neuvoskuntaan erityiset päämiehet, joiden oli välittömästi käännyttävä kuninkaan puoleen, sivuuttaen hallituksen ja neuvoston. Näiden virkamiesten etunenään asetettiin Klaus Fleming; hän oli samalla kertaa Suomen maaherra, valtamarsalkka ja yliamiraali. Muiksi maakuntien päämiehiksi asetettiin hänen ystäviään ja sukulaisiaan, Länsi-Göötanmaalle Eerik Stenbock, Itä-Göötanmaalle Arvid ja Smålantiin Kaarle. Eerik Sparrea ei uskallettu syrjäyttää, ja kun hän sitä paitsi oli Flemingin sisarenpoika, määrättiin hänet Vestmanlannin ja Taalainmaan päämieheksi.

Eerik Brahe, katolikko, pantiin vastoin Upsalan päätöstä Tukholman linnanherraksi ja Uplannin ja Norrlannin päämieheksi. Näön vuoksi määrättiin Kustaa Brahe hänen vakinaiseksi apulaisekseen.

Nyt katsottiin kaiken olevan hyvässä järjestyksessä ja saatettiin ajatella lähtöä kotimatkalle. Lähtöpäiväksi määrättiin heinäkuun 14 päivä.

Suuri oli Sigismundin hämmästys, kun Anna prinsessa pyysi saada Stegeborgin linnan haltuunsa; hän oli päättänyt, ettei lähdekään matkalle.

Sigismund koetti turhaan järkyttää hänen päätöstään. "On mahdollista, että myöhemmin palaan Puolaan", sanoi hän. "Nyt tahdon jäädä Ruotsiin."

Vihdoin oli päivä käsissä. Laivasto oli ankkuroituna Tukholman silloisessa laiturissa, ja sotamiehet päällikköineen olivat jo nousseet laivoihin. Töllistelevä väkijoukko katseli suureksi huvikseen, kuinka munkit ja papit joukoittain tallustivat laivoihin. Pilkkasanoja ja uhkauksia sateli heidän jälkeensä.

Kun vihdoin saapui kuningas ja kuningatar, koko hovin ja neuvosherrojen seuraamana, hiljeni väkijoukko, niin että kuului ainoastaan sieltä täältä muutamia huomautuksia. Mutta kun purjeet alkoivat pullistua ja kunnialaukaukset paukkuivat, silloin hurrattiin kaikin voimin, hurrattiin ilosta, kun vihdoinkin oli päästy koko joukkueesta.

Laivat lähtivät hiljaa liikkeelle. Pitkälle eivät ne kuitenkaan olleet ehtineet merelle, kun nousi myrsky, joka pakotti laivaston etsimään suojaa maankatveesta. Yli puolen kuukautta vitkasteltuaan pääsivät he vihdoin jatkamaan matkaa omille mailleen.

10.