"Isänmaataan rakastaa paljon enemmän, kun on ollut siitä kauan eroitettuna", kirjoitti hän leskikuningattarelle. "Se voi olla köyhä maa, mutta sen kieli, sen joet ja virrat, vuoret ja laaksot huutavat minulle: täällä olet syntynyt, täällä on kehtosi seissut."
Ja voittaen kaiken naisellisen heikkoutensa hän sanoi kuninkaalliselle veljelleen, jota hän aikoinaan oli seurannut Puolaan, että hänet täytyi jättää Stegeborgiin, sinne tahtoi hän asettua asumaan.
Sisarellisella ilolla oli hän nähnyt, että Sigismund oli tuskallisesti liikutettu. Mutta nyt oli eron ikävä kestetty, hän oli jo ehtinyt perehtyä uusiin olosuhteihinsa ja koonnut pienen hovin ympärilleen.
Ensi kerran tunsi hän itsensä vapaaksi, vapaaksi kaikissa toimissaan. Ei mitään vakoilevia, vihoittelevia katseita, ei mitään liukkaita, mielisteleviä kieliä; jos nyt tuli joku, josta hän ei pitänyt, tiesi hän kyllä päästä hänestä eroon.
Prinsessalla oli paljon ystäviä, ja he tulivat aina hänen luoksensa. Annasta tuntui, että hänen elämänsä Stegeborgissa oli tuleva sangen rikkaaksi.
Ainoastaan pikimmittäin oli hän tavannut Sigrid Brahen, hänet, josta oli vähällä tulla Katarina Jagellottaren seuraajatar. Ruotsin kuningattaren arvonimi ei häntä houkutellut, ja onnellisesti pääsi hän pujahtamaan syrjään.
Hänen veljeltään, Kustaa Brahelta, tiesi Anna, että Sigrid oli kihlattu Salstan herralle, Eerik Thurenpojalle eli "pitkälle Eerik Bjelkelle", kuten häntä nimitettiin eroitukseksi Klaus Bjelken pojasta, joka myös oli Eerik nimeltään.
Kustaa Brahe oli lisännyt, ettei hänen sisarellaan ollut pienintäkään halua tähän naimiskauppaan, sen oli leskikuningatar suunnitellut aivan omin päinsä. Sigridin toivomuksiin oli myönnytty ainoastaan siinä määrin, että häät oli lykätty epämääräiseksi ajaksi. "Pitkä Eerik Bjelke" oli matkustanut Puolaan, ja hänellä kerrottiin siellä olevan huonoja tuttavuuksia, ja että hän vietti sangen irstaista elämää.
Jo ammoin aikoja oli Anna kuullut Kustaa Brahelta, että nuori ja huikentelevainen, mutta ritarillinen Juhana Gyllenstjerna, valtakunnan-drotsi Niilo Gyllenstjernan poika, oli Sigridin salaisen rakkauden esineenä, mutta ettei perhe ynseydestä juonikasta Niilo herraa kohtaan tahtonut liittyä suhteihin suvun kanssa. Mutta hän oli myös kuullut Juhanan sanoneen: Annan henkeni ja vereni Sigrid Brahen tähden.
Prinsessan mieli oli kiintynyt tähän juttuun, ja hän päätti kääntyä
Juhana herran puoleen.