Luovutus oli tapahtuva heti rauhanpäätöksen allekirjoittamisen jälkeen. Sigismund kirjoittikin paperien alle, mutta kaikkiin herttuan kirjeihin ja kehoituksiin, että Käkisalmi oli heti jätettävä venäläisten haltuun, ei Klaus Fleming vastannut sanaakaan. Ruotsin neuvosto teki saman muistutuksen ja uhkasi, että hänet julistettaisiin maanpetturiksi, jos jatkaisi niskoitteluaan. Mutta valta-amiraali näytti meren yli pitkää nenää valtaneuvostolle. Viipurin, Narvan ja Räävelin päälliköt kirjoittivat hänelle tulisesti, ettei hän Jumalan tähden aiheuttaisi uuden sodan puhkeamista. Klaus Fleming ei pitänyt heitäkään vastauksen arvoisina.
Mutta kaikki kirjeet hän luki kuninkaalle, joka uskottuineen sai monta hauskaa hetkeä kuvitellessaan, miten herttua mahtoi raivota vimmoissaan, kun ei voinut mitään.
"Kunpa suutuksissaan edes heittäisi henkensä!" huokasi muuan hurskas sielu.
"Mitäs se auttaa nyt, kun hän on saanut pojan", huomautti toinen.
Tieto Kustaa Aadolfin syntymästä herätti aika hälinän puolalaisessa hovissa, samoin kuin ruotsalaisten herrojenkin leirissä; Puolassa äskensyntynyt lapsi herätti silmittömän säikähdyksen, ja herttua näytti nyt peloittavammalta kuin konsanaan.
"Mitä meidän on tehtävä?" kysyi Sigismund.
"Lapset voivat kuolla", vastasi Malaspina. "Eikä herttuallakaan liene mitään varmuutta siitä, että hänen poikansa saa elää."
12.
VÄHÄN ROMANTIIKKAA.
Anna prinsessa oli väsynyt niihin käännytysyrityksiin, joissa katolilaiset olivat Puolassa ahertaneet hänen ympärillään. Sitä paitsi oli hän Ruotsissa oleskellessaan tuntenut todellista kiintymystä synnyinmaahansa.