Herra Juhana Gyllenstjerna oli sillä välin mahtanut puhua hennolle neitsyelle jotakin erittäin vakuuttavaa, sillä kun he kohta tulivat Annan luo, hehkuivat ruusut Sigridin poskilla, ja ilosta säteillen vakuutti Juhana Gyllenstjerna, että mitä prinsessa suvaitsikin ehdottaa, suostuivat he kiitollisuudella siihen, hyvin tietäen, että se tarkoitti ainoastaan heidän onneaan.
"Siitä pidän", sanoi Anna arvokkaasti, "ja nyt on tahtoni, että menette ensi keskiviikkona naimisiin".
"Keskiviikkona!" toisti Sigrid pelästyneenä.
"Huomenna on sunnuntai, ennen emme ehdi saada kaikkea valmiiksi", keskeytti prinsessa.
"Mutta, teidän korkeutenne, täälläkö Stegeborgissa…"
"Niin, tietysti, kutsuvierasten ja yleisön nähden. Olisin valmis kutsumaan itse herttuankin", vastasi Anna nauraen.
"Kuinka tämä on päättyvä?" sanoi Sigrid surkeasti.
"Ahaa, kaunis neitsyt tahtoo, että uudestaan jättäisin hänet kahden kihlattunsa kanssa, mutta siitä ei tule mitään. Juhana herran täytyy heti lähteä täältä pitämään huolta hääpuvustaan, ja kiellän teitä ankarasti tulemasta takaisin ennenkuin keskiviikkona, samaan aikaan kuin muutkin vieraat."
"Jos joku saisi tietoonsa… he punoisivat paulojaan, kenties surmaisivatkin hänet", kuiskasi Sigrid.
"Lapsellisuuksia. Kas niin, Juhana herra, nyt käännyn pois pariksi minuutiksi, sanokaa hänelle hyvästit, sitten ette saa häntä nähdä kolmeen päivään."