Itse odotti hän levottomasti sulhasta. Ajatteles, jos jotakin olisi tapahtunut! Ei, tuolla hän tuli, yksin, ilman palvelijaa… Kuka ottaisi vastaan hänen hevosensa… hän viittaa eräälle poikaselle… nyt hän tulee… ja prinsessa rientää häntä vastaan.
"Onko jotakin tapahtunut? Te näytätte niin kiihtyneeltä!"
"He tulevat tänne jo tänään, Sigrid neitsyttä noutamaan!"
"He tulevat kaikessa tapauksessa liian myöhään", sanoi Anna ylpeästi.
"Voimmehan sulkea kirkon saadaksemme olla häiritsemättä."
"Ja Sigrid?"
"Odottaa sulhastaan!" Hän soitti. "Mene", sanoi hän palvelijalle, "ilmoita herra Lindorm Bondelle, että odotan häntä!"
Tämä tuli heti, koreana ja sonnustettuna kuten puolalaisen herran sopikin. Anna esitti herrat toisilleen ja lisäsi: "Aika on käsissä; hovimestarini näyttää teille tien oikeanpuolisesta ovesta alttarille, morsian ja minä tulemme vasemmalta."
Sillä välin oli kirkko täyttynyt juhlapukuisista vieraista, jotka kärsimättöminä odottivat mitä oli tapahtuva.
Hyvät miesäänet veisasivat virren urkujen säestyksellä, alttarille astui kaksi pappia messukasukoissaan ja virittivät messun, johon vastattiin urkulehteriltä.
Sitten seurasi tuokion hiljaisuus, kaikki istuivat jännityksellä odottaen.