"Hänen nimensä?" huudahti Anna vilkkaasti.
"Herra Lindorm Bonde!"
Anna taputti ihastuneena käsiään. "Hän tulee aivan kuin kutsuttuna", huudahti hän. "Pyydä Lindorm herraa heti astumaan sisään."
Puolalainen herra ei ollut uneksinutkaan, että hänen tulonsa herättäisi sellaisen ilon. Jälkeenpäin hän vakuutti ystävilleen, että ruotsalaiset olivat aivan hullaantuneet puolalaisiin, eikä Anna prinsessa suinkaan vähimmän.
Hän pyysi vierasta viipymään Stegeborgissa ja jo samana päivänä olemaan isän sijaisena häämenoissa, joissa hän edusti äitiä.
Lindorm herra oli ihastunut ja kiitti kaikkia pyhimyksiä, jotka hän muisti, siitä, ettei ollut unohtanut mitään pukuasioihin kuuluvaa.
Prinsessa riensi morsiamen luo ilmoittamaan onnellisesta löydöstään ja häntä pukemaan.
Tänään oli levottomuus, ilo ja vavistus antanut punaa poskille ja loistetta silmiin. Sigrid oli sanomattoman kaunis, ja Anna oli ihastunut.
Itse pukeutui hän heleänpunaiseen samettipukuun, tunikka oli samaa kangasta, päähän pantiin äveriäs jalokivikoriste, kaulaan kallisarvoinen kaulanauha valkeista helmistä, hänen ranteissaan säkenöivät timantit ja käsivarsissaan taitehikkaasti valmistetut kultaiset rannerenkaat.
Vieraat alkoivat saapua; he menivät vähitellen kirkkoon. Juhana herran kanssa oli sovittu, että hän tulisi takatietä huomaamatta linnaan. Ja Lindorm herralle oli prinsessa ilmoittanut, että hän tahtoi lähettää viestin, milloin oli tultava.