"Richissa", toisti Eeva koneellisesti.
"Hänet haudataan tänä iltana… ja näkisittepäs vain, kuinka kaunis hän on vainajana, siunattu Herran enkeli…" Ja nunna riensi pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Tänä iltana hänet siis haudataan… ja luostarin portit pidetään auki, että kaupungin uskovaiset saisivat tilaisuuden olla läsnä juhlallisuuksissa. Ah, olisipa hänellä nyt vain tilaisuus mennä ja tulla vapaasti kuten tavallisesti! Lapsi parka heittäytyi lattialle ja itki ja nyyhkytti epätoivoissaan.
Kun hän kohotti päätänsä, seisoi äiti Anastasia hänen edessään. Hän nousi nopeasti.
"Lapsi parka", sanoi hurskas sisar. "Ymmärrän kyllä syvän surusi.
Mutta ole hyvässä toivossa, tuon sinulle tervehdyksen vainajalta."
"Minulle?" kysäisi Eeva ällistyneenä.
"Aivan niin, hän on pyytänyt minua päästämään teidät vapauteen — yhdellä ehdolla."
"Minä suostun siihen, millainen se lieneekin", huudahti Eeva ilosta säteillen. "Sanokaa se heti."
"Hautajaisjuhlallisuudet tapahtuvat tänä iltana, mutta ruumis jää edelleen kirkkoon, ja hän vaatii, että sinun on valvottava yötä yksin kirstun ääressä."
"Minun?" kysyi Eeva hämmästyksissään tuijottaen puhujaan.