Äiti Anastasia oli nyt itseoikeutettu abbedissa. Hän piti ankaraa kuria luostarissa ja saavutti suurta kunnioitusta monilla laupeudentöillään.
Sparre-suvulta saapui hänelle ankara ja uhkaava kirje, mutta hän vastasi nöyrästi, että hänen surukseen Eeva Sparre oli karannut luostarista samoin kuin hänen hengelliset sisarensakin.
* * * * *
Kolme kuukautta tämän jälkeen tuli herttua neuvoston, arkkipiispan ja useain pappien seuraamana luostaria tarkastamaan.
Äiti Anastasia oli jo edeltäpäin saanut salaviestin vierailusta. Hän oli sentähden koonnut kaikki luostarin kalleudet ja lähettänyt ne Visingsborgiin Eerik Brahen talteen. Pyhän Birgitan ja Katarinan kirjeet oli otettu hopealippaastaan ja haudattu maahan, etteivät kerettiläisten kädet saastuttaisi näitä pyhiä jäännöksiä. Ja rukouksin ja huokauksin odottivat nunna raukat pelättyä vierailua.
Herttua saapui jokseenkin myöhään illalla. Soihduin ja tuohuksin astui suuri parvi luostariin, missä nunnat oli asetettu riviin ottamaan vastaan pelättyä herraa.
"Oletteko abbedissa?" kysyi herttua nunnalta, joka seisoi etumaisena ja kantoi suurta hopearistiä rinnallaan.
"Olen, teidän armonne!"
"Kuinka vietätte täällä aikaanne?"
"Rukouksissa ja pyhiä legendoja lukien", vastasi abbedissa tehden ristinmerkin.